Saying goodbyes suck

Puolen vuoden tavarat pakattava 50:n kiloon - mission impossible?

Vaihdon kurjimpana puolena on lähteminen, niin ensin koti-Suomesta vaihtoon kuin sitten vaihdosta kotiin. Vaikka odotankin innolla kotiinpaluuta, hyvästienjättäminen on aina yhtä ikävää. Etenkin, kun vaihdon aikana on tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen, joita ei välttämättä enää ikinä tapaa.

Kaikista mahtavinta on ollut tutustua niin moneen ihmiseen monesta eri maasta. Eri kulttuurit ovat tulleet tutuksi sekä sanavarasto kasvanut niin sujuvan enkun kuin korean, kiinan ja arabin muodossa.

Jäähyväiset oli jätettävä näillekin ihanille treenikavereille

Andra soitti mun vikalla Zumba-tunnilla kaikki mun lempparibiisit :')

Kaikista paras oppitunti vaihdossa on ollut se, että oppii luottamaan itseensä ja siihen, että asiat kyllä järjestyy. Myös erilaisiin olosuhteisiin tottuu huomattavan nopeasti, eikä aluksi harmittavia seikkoja huomaa parin viikon jälkeen enää ollenkaan (kuten huoneenjakaminen ja käytävävessa).

Peten kanssa viimeisellä jäähyväis-HIIT-tunnilla

Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Sanoin kaikille, jotka tulivat mua saattamaan mun kyydille, että nämä eivät ole jäähyväiset. Ikinä ei tiedä, ketä tulee vielä tapaamaan uudestaan. Ja vaikkei tapaisikaan, niin Facebookin kautta on helppo pitää yhteyttä. Lisäksi on ainakin kuvat sekä muistot muistuttamassa ihanista yhteisistä hetkistä.

Ihanien ystävien ansiosta vaihdosta jäi hyvä maku

Tämän takia yritänkin olla pillittämättä, vaan suuntaan katseen kohti uusia seikkailuja. Sillä nyt on vuorossa neljän päivän pikareissu Chicagoon!

Pukeutumisen aakkoset

Pukeutuminen on täällä sen verran erilaista verrattuna Suomeen (ja erityisesti kauppakorkealaisten pukeutumiseen), joten oli pakko tehdä tästä oma postaus.

Kuvaa erittäin hyvin normaalin jenkkiopiskelijan pukeutumista. Yhtä asiaa en ymmärrä: kaikilla on reput!!!

Pukeutuminen Emporiassa on erittäin vapaata. Täällä muotia on pistää ensimmäinen vaatekaapista löytyvä vaate päälle eikä sen enempää harkita asukokonaisuuksia. Tämän takia suomesta raahaamani trenssi, hameet sekä kauluspaidat ovat olleet koskemattomina henkarilla koko vaihdon ajan. Suurimmassa käytössä ovat taas olleet tennarit ja hupparit.

On ihan OK mennä pyjamassa kouluun

Suurin osa (niin tytöt kuin pojatkin) kulkee urheiluvaatteissa päivät pitkät. Yleensä t-paidoissa ja housuissa komeilee koulun logo. Myös lenkkarit on lähes joka jannulla jalassa, eikä ole mitenkään erikoista lähteä pyjamahousuissa luennolle. Flip flopit on täällä kova sana, sillä niillä kävellään kampuksella kesät talvet.

Tammikuun tyyli Emporiassa: hame, huppari, reppu ja flipflopit.

Jumala-fanipaita

Tuttavan talvimyssy

Vessaselfie (velfie?). Tämä mekko päällä kun menin luennolle kysyttiin pyörein silmin, että "Mihin sä oot menossa?"

Olen yrittänyt ottaa ilon irti pukeutumisen rentoudesta, vaikka aluksi se tuottikin hieman harmaita hiuksia kauppakorkean huoliteltuun pukeutumiseen tottuneelle. Maassa maan tavalla, eikö?

Pitihän sitä itsekin ostaa paita, jossa komeilee koulun logo. Muffinssi ja kahvi rekvisiittana näin viimeisien postauksien kunniaksi.

Pitääkö täällä opiskellakin?

Näin kuin viimeistä viikkoa viedään, voi sanoa, että kyllä täällä on pitänyt opiskellakin. Mid-termejä eli keskellä lukukautta pidettäviä välitenttejä varten joutui opiskelemaan suht paljonkin, mutta ensi viikon final examejä eli loppukokeita varten olen päässyt hieman helpommalla. Toisin on monilla mun kavereilla, jotka ovat paahtaneet koko kevään niska limassa koulujuttujen kimpussa.

Luokkahuoneet on ihan kamalia: paikkoja noin 20 ihmiselle. Ja noi pöydät, ugh...

Lähdin vaihtoon sillä periaatteella, että otan vain itseäni kiinnostavia aineita sekä suht helppoja kursseja, jotta tarvittaessa reissaaminen lukukauden aikana onnistuisi. Yhteensä noppia tai opintotunteja viikossa piti saada kasaan vähintään 12 ja enintään 15. Onneksi tämä oli suht helppoa, sillä suurinosa kursseista on kolmen nopan arvoisia.

Beach music hall. Osa koulurakennuksista, kuten tämä, on tunnelmallisen vanhanaikaisia.

Lukkarini on koostunut tänä keväänä aika mukavista kursseista:

Visual basic programming
International management
Public Speaking

näiden akateemisten kurssien lisäksi olen nautiskellut Jenkkien muusta opintotarjonnasta:

Pilates
Weight training
Tennis
Voice class

Nämä kurssit ovat vain yhden nopan arvoisia ja tuskin tulen saamaan siirretyksi niitä opintorekisteriini Suomessa (miksei Suomessa tarjota liikuntakursseja??). Mutta opintopisteiden kerääminen ei ollut näiden kurssien tavotteenakaan, vaan tarkoituksena oli lähinnä nauttia erilaisesta opintotarjonnasta.

Ehdoton lempparini kaikista kursseista on ollut Public speaking, jonka opettaja on vertaansa vailla. Tunnilla ollaan jouduttu pitämään 4 eri tyylistä puhetta (informatiivinen, suostutteleva, neutraali sekä visuaalisesti avustettu (kökkö suomennos, sori!)). Olen kokenut kurssin auttaneen mua erittäin paljon esiintymisjännityksen kanssa, sillä nyt on saanut mukavasti kokemusta puheiden pitämisestä vieraalla kielellä.

Pilatestunnin Final examiin piti suunnitella oma pilatesrutiini

Kaiken kaikkiaan olen kokenut opiskelun täällä erittäin helpoksi verrattuna opiskeluun Suomessa. Suomalaiseen opiskeluun verrattuna suurin ero on ajankäyttö: täällä lähes jokaisella tunnilla pidetään pistareita, minkä takia läksyjä joutuu tekemään ja tenttikirjoja lukemaan koko kurssin ajan eikä vain viimeisenä viikkona ennen tenttiä. Pistareiden vaikeusaste ei kuitenkaan ole päätähuimaava. Myös opiskeltavien asioiden vaikeustaso muistuttaa huomattavasti mielestäni lukiota. Lukiosta muistuttaa myös läsnäolopakko, mikä on mielestäni ihan naurettavaa. Onneksi vaihtareille läsnäolopakollisuus ei ole niin tiukkaa kuin paikallisille.

ESU:n kampuksen päärakennus

Kaikista hauskinta on se, miten paljon amerikkalaiset opiskelijat tuntuu olevan vaikeuksissa opintojen kanssa. Tuntuu, että jenkkien on paljon vaikeampi saada hyviä numeroita, kun taas lähes kaikki vaihtarit ovat sitä mieltä, että opiskelu täällä tuntuu lähes lomalta ja A tippuu todistukseen vähällä vaivalla. Lieneekö syynä se, että vaihtarit ovat tottuneet kotimaassaan systemaattiseen opiskeluun, mikä taas tuottaa tuskaa paikallisille. Saakin siis nähdä, miten rankalta opiskelu tuntuu syksyllä Suomessa tämän "lomakauden" jälkeen.

Huvipuistovierailua ja eläintarhailua

Viimeistä täyttä viikkoa viedään!

Lämpöä (ja tornadovaroituksia) tiedossa

Emporiaan on saatu kunnon kesä, jihuu! Viime viikonloppuna päästiin nauttimaan ulkoaktiviteeteista, kun ensin käytiin Kansas Cityssä ja seuraavana päivänä Oklahoma Cityssä. Kansas Cityssä suunnattiin päiväksi huvipuisto World's of funiin, joka kokonsa ja laitteidensa puolesta muistuttaa erittäin paljon Linnanmäkeä. Vaikka lämpöasteita oli yli kolmekymmentä oli ihmisiä paikalla suhteellisen vähän. Hyvä vain, niin ei tarvinnut kuluttaa aikaa jonottamiseen.

Paikallisessa Space shotissa (tai Rakettihan se on nykyään...)

Huvipuisto oli jaoteltu eri alueisiin eri maanosien mukaan. Finnish fling -niminen vempain löytyi Skandinaviasta.

Lämmintä ilmaa ja hyvää seuraa riitti!

Kahdeksan tunnin jälkeen jalat huusi hoosiannaa

Ehdottomasti hauskin "laite" huvipuistossa oli vapaapudotus RipCord, joka muistuttaa vähän benjihyppyä. Valjaissa noustaan noin 60 metriin ja vapaapudotuksen jälkeen leijaillaan ilmassa kuin jojo. Uskaltauduttiin korelaisen Kellyn kanssa testata tätä 25 dollarin lystiä, ja oli kyllä ihan mahtavaa!

Nyt lennetään!

Huvipuistolipun hinnalla pääsisi myös vesipuisto Ocean's of funiin, mutta se ei vielä ollut auki. Saatiin kuitenkin koko päivä hyvin kulutettua pelkällä huvipuistopuolellakin.

Seuraavana päivänä suunnattiin Oklahoma Cityyn. Oklahoma Cityssa, jonne oli noin neljän tunnin ajomatka, päästiin ajamaan kartingia sekä käymään Oklahoma City zoossa.

Thunder and lightning ajamassa kartingia

Oklahoma City Zoossa ei maanantaina ollut mikään kovin suuri ryysis

Zoon parasta antia oli lepakot, ne oli aika siistejä tyyppejä!

Emporiastakin löytyy eläintarha, joka ei kyllä kokonsa puolesta vedä vertoja Oklahoma Cityn zoolle, mutta jossa sai hyvin vietettyä lämpimän iltapäivän.

Prairie dogs, mun ehdottomia lempparieläimiä nykyisin!

Emporiassa sentään on eläintarha, vaikkei se mikään kovin suuri olekaan

Täällä keskellä ei-mitään tosiaan huomaa sen eron, että ihmiset saattaa hyvinkin ajaa päivän aikana monia satoja kilometrejä päästäkseen kaupungista toiseen. Suomessa ei millään jaksaisi ajaa Turku-Helsinki väliä useita kertoja päivässä, mutta täällä samanpituisen matkan ajaminen on ihan normaalia. Osaapahan ainakin arvostaa taas Suomen lyhyitä välimatkoja.

Viimeiset neljä päivää jäljellä ihanassa kesäisessä Emporiassa, minkä jälkeen suuntana on ensin Chicago ja sitten Lontoo!

Huoneenjakamisen ilot ja surut

Näin neljä kuukautta myöhemmin on hyvä listata dormiasumisen hyviä ja huonoja puolia.

Plussat:
+ Helppous: koulu on ikkunan alla ja ruokalaan kävelee minuutissa. Erityisesti talvella tämä oli luksusta.
+ Ihmiset: dormissa on helppo tutustua ihmisiin. Parhaimpiin kavereihin täällä olenkin tutustunut hampaita harjatessa käytävävessassa.
+ Yhteiset tilat. Loungeen voi aina mennä hengailemaan, ja sieltä löytyy lähes aina joku juttukaveri. Samoin nyt keväämmällä dormin pihan rantalentiskenttä on ollut ahkerassa käytössä.

Innokkaimmat rantalentispelaajat on kentällä puoleen yöhön asti

Pyykinpesun lomassa kelpaa pelata airhockeyta

Dormin parhautta: erilaiset iltamat loungessa. Tällä kertaa lauletaan karaokea.

+/- Meal plan: en osaa päättää, onko tämä plussa vai miinus. Aluksi tykkäsin käydä ruokalassa syömässä: ei tarvinnut itse kokata, tiskata tai päättää, mitä söisi. Neljä kuukautta samoja pöperöitä syötyä alan pikkuhiljaa jo kyllästyä ruokalan sapuskoihin ja kaipaamaan omatekemiä annoksia.

Foodporn! Yleensä ruokalassa tarjoillaan possua, jota en syö, joten salaattibuffa on monena päivänä kovassa käytössä.

Miinukset:
- No se huoneenjakaminen. Monet dormissa asuvat kuitenkin juuri tykkäävät siitä, etenkin, jos kämppiksen kanssa on tosi hyvä kaveri. Itse omaa rauhaa rakastavana ja yksinasumiseen tottuneena olen välillä kironnut jaetun huoneen rauhattomuutta.
- Käytäväkeittiö/käytäväsuihku: omia ruokia on tosi vaikea kokkailla, sillä käytäväkeittiön tarvikkeet ovat kivikaudelta. Käytäväsuihku on menetellyt, kun en ole joutunut useinkaan jonottamaan suihkuun. Ihmeen hyvin 20 tyttöä on onnistunut sovittamaan aikataulunsa niin, ettei usein tarvitse jonotella.

Ahh, voin vaan kuvitella, miten luksukselta oma kylppäri tuntuu, kun palaan kotiin!

Kuva tammikuulta, eka ilta dormissa. Olin shokissa, nyt onneksi huone on jo viihtyisämpi.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt dormissa ihan hyvin. Suosittelenkin dormia kaikille uusille vaihtareille, sillä dormiasuminen on helppoa ja kätevää sekä dormissa tutustuu todella hyvin paikallisiin. Moni suomalainen off-campuksella asuva opiskelija koki uusiin ihmisiin - ja eritoten Amerikkalaisiin - tutustumisen hankalaksi, sillä luennoilla saati luentojen välissä ei ole paljoa aikaa tehdä tuttavuutta.

Yksi lukukausi jaetussa huoneessa on kuitenkin mulle ihan tarpeeksi. Jos jäisin pidemmäksi aikaa, muuttaisin ehdottomasti pois kampukselta.

Off-campus vaihtoehdoista The Villas at Emporia on erittäin hyvä valinta. Mun pitikin alunperin muuttaa Villasiin, mutta sitten epäselvien sähköpostiviestien jälkeen päädyin kuitenkin dormiin. Eikä sinänsä harmita, että valitsin dormin. Jos kuitenkin jäisin Emporiaan vielä toiseksi lukukaudeksi, muuttaisin ehdottomasti Villasiin.

Vanessan luona kylässä Villasissa

Makuuhuone Villasissa ei ole suuren suuri, mutta ihan passeli opiskelijalle

Villas'n neljän hengen asunnon olohuone

Villas at Emporia

Villas'lla on myös oma uima-allas, poreallas sekä kuntosali... ei paha!

Villasin lisäksi toinen halpa off-campus -vaihtoehto on University appartments, joka on kyllä erittäin räjähtänyt verrattuna Villasiin, en siis itse suosittelisi tätä tuleville vaihtareille. Emporiasta voi myös vuokrata itse yksityiseltä asunnon, mutta jos haluaa päästä helpolla, suosittelen Villasia tai dormia.

Toivottavasti tästä oli apua asunnonvalinnassa tuleville ESU:n opiskelijoille!

Pieni pala taivasta

This is heaven.

Ei ihme, että Hawaiia hehkutetaan mahtavana lomakohteena, sillä sitä se todellakin on. Tällaiselle minuuttiaikatauluarkeen tottuneelle Hawaii oli loistava paikka ottaa irtiotto arjesta sekä kellon perässä juoksemisesta.

Viikon mittaisen äkkilähdön päämääränä oli siis Hawaiin saari Oahu, jossa tarkemmin asustelin Honolulun reunalla sijaitsevassa Waikikissa. Lentomatka yhden pysähdyksen taktiikalla Kansas Citysta Hawaiille kesti mielestäni yllättävän kauan, 12 tuntia. Lentokoneessa istuminen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista, sillä Hawaii on lomakohteena lähes täydellinen: valkoisia hiekkarantoja, palmuja, sinistä merta, hyvää ruokaa ja aurinkoa.

Koska ketään tuskin kiinnostaa sen enempää mun päivien ohjelma, kerron tarinan sen sijaan kuvilla:

Onni on oma istumarivi lennolla. Ei muuta kuin nukkumaan!

Let's go!

Eipä tarvinnut pelätä kadottavansa lentolippua

12 tuntia reissua takana, vihdoin Hawaiilla!

Waikiki Beach

Waikiki Shopping Plaza. Täältä löytyi mm. Victoria's Secret, H&M ja Armani.

Ennen Waikikiin saapumista olin ajatellut Hawaiin olevan palmuja, valkoista hiekkaa, paikallisia ihmisiä ja kummallisia ruokia. Paikan päälle päästyäni huomasin olleeni hieman väärässä: Waikiki onkin ihan kunnon kaupunki. Pilvenpiirtäjät kohoavat taivaisiin, ostoskatu muistuttaa Vuittonin liikkeineen Esplanadia ja ranta on täynnä turisteja. Mikäs siinä, ihan mukava paikkahan tuokin on lomalle, vaikka muistuttaakin hieman Bulgarian Sunny Beachia.

Onnekseni tutustuin ensimmäisenä iltana rannalla paikalliseen taksikuskiin Daveen, jonka mukana pääsin tutustumaan "oikeaan" Hawaiin: ammattilaissurffaajien suosimaan North Shoreen, paikallisten ylistämiin rantoihin sekä muihin paikkoihin (kuten buddhalaistemppeliin sekä patikointireitteihin), joihin tuskin olisin itsekseni tutustunut.

International Hostel Waikiki

Majapaikkana toimi tällä kertaa International Hostel Waikiki, joka on tarkoitettu muille kuin Amerikkalaisille matkaajille. Hostellissa saa asua viikon verran kerrallaan, ja huoneensa voi valita kuuden hengen seka-, pelkkä nais/mieshuoneesta tai yksilöhuoneesta. Itse asuin viiden muun naisen kanssa ja hostelli toimi ainakin omalla kohdalla tällä lomalla paremmin kuin hyvin, alkupeloista huolimatta. Hostellilla ei nimittäin tullut tehtyä muuta kuin nukuttua ja käytyä suihkussa, sillä päivät olin ulkona, joten miksipä sitä turhaa käyttää rahoja hotellihuoneeseen. Hostellin ilmapiiri oli myös sopiva nuorelle yksinreissaajalle, sillä niin huoneessa kuin yhteiskeittiössäkin tutustui helposti muihin reissaajiin. Kaikista ihanin ihminen hostellissa oli kerrossänkyni alapedillä nukkuva korealaisnainen Emma, joka rasvasi aftersunilla tunnollisesti monena iltana mun ensimmäisenä päivänä polttamaa nahkaani.

Tanssishow Waikiki Beachillä

Polynesialainen show Luau

Minä ja Coloradolainen Sarah Waikiki Beachillä

Lähdin reissuun yksin, ja lentokoneessa istuessani mietin, että mitenköhän viikko tulee sujumaan ilman reissukaveria. Onnekseni heti lentokentällä tustuin Coloradolaiseen Sarahiin, joka oli myös yksin reissussa. Joten eipä tarvinnut murehtia joutuvansa olemaan koko viikkoa yksin!

Drinksut rannalla, mikäs sen parempaa!

Täällä ei tarvitse murehtia pukeutumisesta

Pukeutumisesta Hawaiilla ei tarvinnut murehtia: jotain mahdollisimman rentoa vaan päälle. Koko viikon säät olivat suhteellisen mukavat, päivisin lämpötila oli parhaimmillaan +25C sekä ilma oli erittäin kostea, joten päälle teki mieli laittaa jotain mahdollisimman väljää. Iltaisin auringonlaskun jälkeen ilma kuitenkin viileni sen verran, että pitkä hame ja neuletakki olivat paikallaan.

Buddhalainen temppeli

Yhtenä iltana hiippailimme Daven kanssa suljettiin buddhalaistemppeliin, joka oli aivan mielettömän upea. Harmikseni kamera ei onnistunut taltioimaan tätä upeutta pimeässä yössä.Tarkkaa sijaintia temppelille en tiedä, mutta suosittelen metsästämään googlesta osoitteen ja käymään siellä!

Öinen taivas buddhalaistemppelistä käsin

Äidin kauhuksi surffasin - joka päivä. Hulluissa aalloissa.

Mikäli Hawaiin reissulla mielii surffaamaan, on Waikiki Beach aloittelijoiden unelma. Rannalta löytyy monia lautavuokrauspisteitä, joten ei muuta kuin lauta kainaloon ja aaltoihin. Waikikin aallot ovat suhteellisen pieniä, mikä antaa aloittelijalle mahdollisuuden totutella lautaan rauhassa.

Jos surffikokemusta jo löytyy, on North Shore paras paikka surffaamiseen. North Shore, minne iskeytyvät maailman suurimmat aallot, on ammattilaissurffaajien suosima harjoittelupaikka. Joten, kun Dave kysyi eräänä päivänä haluanko lähteä sinne surffamaan, oli vastaus helppo: tottakai! Siellä sitten minä suomalaistyttö pärskin menemään Hawaiilaisten ammattilaissurffaajien seassa, eikä tullut muuten touhusta yhtään mitään. Aallot olivat niin suuria ja voimakkaita, että merelle oli mahdoton päästä, mutta niin sieltä oli mahdoton päästä poiskin. Pyörittyäni enemmän merenpohjassa kuin tasapainoillessa laudan päällä sekä lopulta laudan narun poksahtaessa nilkastani luovutin ja menin rannalle pärskimään merivettä pois nenästä. Rannalta käsin menoani seuranneet amerikkalaismiehet tulivat naureskellen sanomaan, että "You have guts!". Ainakin yritin.

Mikäli surffaaminen ei kuitenkaan houkuttele, löytyy rannalta monenmoista muuta puuhaa: boogie boarding (surffilautaa pienemmän laudan avulla aalloissa kelluminen), snorklaaminen tai banaaniveneajelu ovat myös suhteellisen hauskoja aktiviteetteja.

Upean näköistä, eikö?

Aalloissa hyppiminen käy urheilusta. Tässä mennään eikä meinata Daven kanssa.

Vehreää

Maailman parhaan tuoksuiset kukat! Samaa kukkaa on monessa eri värissä, joista jokainen tuoksuu erilaiselta.

Kelpo lenkkinäkymät, vai mitä olette mieltä?

Hawaiin lomalla ei kaikkia päiviä kannata kuluttaa pelkästään upeilla rannoilla, sillä lähivuoret ovat myös mielettömän kauniita. Patikointi ja lenkkeily on halpa ja helppo tapa tutustua ympäristöön sekä samalla polttaa lomaherkkukaloreita. Muun muassa suositun kraaterin Diamon Headin huipulle kestää kävellä Waikiki beachiltä noin 45 minuuttia ja huipulta on ihan mielettömän upeat näkymät!

Waikele Premium Outlets

Halusin (tai jouduin palaneen selkäni takia) pitämään yhden välipäivän auringosta, joten suuntasin Waikele Premium Outletiin. Suuri ulko-ostoskeskus tarjosi hyvät alennukset muun muassa Tommy Hilfigerin, Guessin sekä Calvin Kleinin tuotevalikoimasta. Suosittelen muille kaltaisilleni alennushaukoille! Täällä tosin saa tuhlattua viimeisetkin lomapenninsä tehokkaasti.

Jet pack

Tappelin pitkään itseni kanssa, että kokeilenko jet packia vai laskuvarjohyppäistä. Lopulta jet pack veti pidemmän korren, enkä ole kyllä katunut. Vaikka kovin lujaa eikä kovin korkealle mentykään, oli kokemus ainakin ainutlaatuinen! Yllätyksekseni jet packin ohjaaminen oli vaikeaa puuhaa, sillä kahvat olivat erittäin herkät: pienikin liike kahvoissa saattoi johtaa äkkisyöksyyn mereen.

Ready to go!

Surffaamisen ikävä puoli - mustelmat ja naarmut

Hawaiilla otetut kuvat ei kaipaa photoshopia

It's easy to be happy here

Auringonlasku

Nautiskellen viimeisistä auringonsäteistä

The last sunset on the beach. Sad.

Chasing the sun

Ruuasta en osaa hirveästi kertoa, sillä loman pääkokkina toimi allekirjoittanut hostellin keittiössä (ulkomaalaiset aina kovasti ihaili aamuisin, että miten terveellisesti syön, kun väänsin aamupalapuuroa ja -munakasta). Parissa ravintolassa kävin syömässä, mutta ruoka ei ollut mitenkään erityistä ja annokset olivat suhteellisen kalliitakin. Kuitenkin kaikki paikalliset herkut, mitä ehdin kokeilla, olivat tanssia makunystyröille. Kokeiluun ehtivät lau lau pork, poke -kala, loco moco, acai bowl sekä tapioca. Yksi lempparini oli poke -kala, eli raaka kala, jota saa erilaisten kastikkeiden kanssa. Loco moco, tuhti hampurilaispihvi riisipedillä ruskeassa kastikkeessa kananmunilla päällystettynä, oli vähän liian tujua tavaraa minun makuuni. Myös acai bowl oli erittäin mukava uusi tuttavuus: hedelmiä ja marjoja, mysliä ja acai-marjajugurttia. Ehdoton suosikki on kuitenkin coconut tapioca eli kookosmaidosta väsätty kiisselimäinen jälkiruoka.

Yhtenä Hawaiin parhaana puolena on hedelmät: farmer's market oli auki lähes jokaisena päivänä ja sieltä sai ostettua suhteellisen halvalla tuoreita hedelmiä, kuten mangoa, papaijaa ja ananasta. Myös macadamiapähkinät olivat omaa luokkaansa: näitä herkkuja löytyi niin naturellina, suolattuna kuin suklaapäällysteisenäkin! Kun kävelin ensimmäisen kerran kauppaan ja näin macadamioita pursuavat hyllyt olin pakahtua onnesta. Hyvällä omallatunnolla napsin siis pähkinöitä rantaeväänä, onhan tuo nyt terveellisempi snacksi kuin sipsit!

Piknikillä rannalla. Ruokana Aloe vera -vettä, lau lau possua ja poke -kalaa. Jälkkäriksi acai bowl. Ja hyvää oli!

Paikallinen herkku: Loco Moco

Acai bowl

Waikiki Beach ja kookos tapioca

Macadamioita joka lähtöön

Lentokoneeseen ei saa viedä Hawaiilaisia hedelmiä. Eväidentuhoamisoperaatio lentokentällä alkakoon.

Yhteenvetona Hawaiista: Jos matkustat Hawaiille ja Oahun saarelle, älä jää Waikikiin (tätä myös paikalliset hokevat jokaiselle turistille!). Katsasta Waikiki Beach ja Diamond head -reitti ihmeessä, mutta tutustu myös muuhun saaren tarjontaan, kuten North Shoreen. Viikko on kyllä aivan liian lyhyt aika noin ihanaan paikkaan tutustumiseen, joten reissuun kannattaa varata mahdollisimman monta päivää.

Viikko oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista. Toivottavasti tulen matkaamaan saarelle vielä uudestaan.