Welcome to ESU

Kaksi viikkoa ei-niin-aurinkoisessa Floridassa hujahti ohi huomaamatta, ja lopulta piti vain hyväksyä se tosiasia, että oli taas lähdön aika. Kun poikaystävä oli laitettu turvallisesti Suomeen matkaavaan koneeseen, hyppäsin itse Atlantan kautta Kansas Cityyn lähtevään koneeseen. Vaihtoaika laskeutumisen ja seuraavan lennon boardingin välillä oli vain puoli tuntia, joten ensimmäinen lento meni jännittäessä ehdinkö seuraavaan. Loppujen lopuksi jatkolento oli tunnin myöhässä, joten ehtimisen stressaaminen oli ollut turhaa.

Koska saavuin Kansasiin jo lauantaina ja ESU:n järjestämä kuljetus Emporiaan olisi vasta sunnuntaina, olin varannut motellin Kansas Cityn lentokentän lähettyviltä. Jenkkihotellien tarjoama ilmainen kuljetus on kyllä vertaansa vailla: ei muuta kuin soitto hotellille ja sieltä lähetettiin auto hakemaan mut kentältä. Asustelin yhden yön siis Microtell Inn & Suitessa, joka oli oikein mukava, hiljainen motelli. Aamupala aiheutti hieman harmaita hiuksia suomalaistytölle, sillä sokerimuro-, neljän eri pullan ja kolmen eri paahtoleivän valikoimasta oli vaikea löytää mieluista syötävää.

Microtel Inn & Suites, Kansas City

Ilmainen hotellikuljetus eli shuttle viskasi mut aamulla takaisin lentokentälle, jossa oli tiedossa 7 tunnin odotus. Olin lentokentällä jo kymmeneltä, sillä olin saanut jostain päähäni, että kyyti Emporiaan lähtisi jo keskipäivän aikaan. Homma menikin niin, että ambassadorit eli koulun kv-tutorit tulivat keskipäivällä kentälle ja viiteen asti haalittiin vaihtareita kasaan, jonka jälkeen vasta päästiin lähtemään minibussilla kohti Emporiaa.

Kansas Cityn lentokentältä löytyi onneksi Starbucks, jossa pystyi kuluttamaan aikaa

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen päästiin Emporiaan, jossa kymmenisen tutoria odotti minibussin saapumista. Hurraten ja tervetuloja toivotellen tutorit ohjasivat meidät sisälle yhdistä asuntoloista. Kaikin puolin ihana vastaanotto! Asuntolassa oli onneksi tarjolla nälkäisille vaihtareille pitsaa, banaaneja ja vettä. Ruokien mussuttamisen lomassa tutorit kutsuivat yksitellen vaihtareita täyttämään lippulappusia, ja samalla annettiin tulevien viikkojen aikataulu ja kattava infopläjäys ESU:sta.

Tutorit olivat kaikki tosi avuliaita ja mukavia - sekä älyttömän innoissaan kaikista vaihtareista

Nälkäiset suomalaisvaihtarit pitsan kimpussa

Lopulta homma oli pulkassa ja avain omaan huoneeseen oli hanskassa. Kauhulla seurasin kahta tutoria, jotka ohjasivat mut seuraavien neljän kuukauden huoneeseeni. Olin hakenut viime syksynä huonetta yliopiston asuntolasta, ja saanut alle kuukausi sitten tietää, että sain majapaikan kahden hengen huoneesta. Asuinpaikakseni olin saanut Abigail Morse Hallin, joka on Emporian vanhin asuntolarakennus. Yhden tutorin mielestä Abigail on vanha, ei-moderni ja ei-niin-hieno, mutta ihmiset ovat mahtavia. Ensimmäinen osa tutorin kommentista osoittautui heti todeksi, sillä Abigailin vanhat vankilamaiset käytävät ja kolkot huoneet alkoivat sekä itkettää että naurattaa. Kun tavaroita sai vähän purettua, alkoi huone näyttää onneksi vähän kodikkaammalta. Asuntola on toistaiseksi hiljainen, sillä seuraavaan viikkoon asti täällä asuu vain minä ja pari muuta vaihtaria. Ensi viikolla asuntola alkaa varmasti tuntua vähän eloisammalta, kun paikalliset saapuvat koulun alkaessa. Tällä hetkellä asuntolan tunnelma on kuin suoraan kauhuleffasta kaikuvien, tyhjien käytävien takia.

Abigail Morsen lounge

Miksi mulla tulee mieleen kauhuleffat tästä?

 Onneksi aurinko sentään paistaa ja lämpöasteita on yli viisi. Omaan rauhaan ja tilaan tottuneelle asuntolassa asuminen vaatii varmasti aika paljon totuttelua, mutta eiköhän arki lähde tästä rullaamaan. Viikon verran on onneksi tosiaan varattu aikaa vaan perehtymiselle ja Emporiaan kotioutumiselle ennen kuin ensimmäiset luennot alkavat.

Terkkuja!

New years eve at Clearwater Beach

Hyvää uutta vuotta Floridasta! Täällä vuosi vaihtui mukavissa merkeissä, noin +20 asteisessa hieman pilvisessä ja tihkusateisessa säässä. Vuoden vaihtumisen kunniaksi suunnattiin vähän matkan päähän Clearwater Beachille, jossa piti olla Floridan hienoimmat ilotulitukset. Porukkaa olikin älyttömästi paikalla, ja kaiken kruunasi yhteen ääneen laskettu countdown ennen keskiyötä. Täällä ei ammuttu raketteja lähes ollenkaan ennen kahtatoista, vaan kaikki odottivat kahdentoista rakettishow'ta (joka sekä mun että L:n mielestä oli loppujen lopuksi aika samanlainen, mitä Suomessa).

Pari viimeiset päivät, mitä täällä on nyt vietetty on mennyt mukavasti shoppaillessa Floridan talvisen (eli sateisen ja pilvisen) sään takia. Kaksi lähintä ostoskeskusta, Westshore Plaza ja International Plaza, on ehditty koluta läpi. Toinen ostoskeskuksista löytyy hotellia vastapäätä ja toinen kahden kilometrin päässä, jonne pääsee hotellin ilmaisella kuljetuksella. Näihin paikkoihin pääsyä ei siis ole välimatkalla pilattu.

International Plaza & Bay Street: paljon hienoja (ja kalliita) kauppoja ja porukkaa kuin pipoa

Tampan Wal-Mart tuli tsekattua myös. Mikäli hätä yllättää (ruoka)shoppaillessa, löytyy maitotuotteiden vierestä vessat.

International Plazan The Cheesecake Factoryn jäätävän suuret juustokakkupalat. Vaihtoehtoja on reilu kaksikymmentä, joista meillä pääsi maistinkiin Oreo-suklaa-juustokakku. (Tätä teki tiukkaa syödä kaksinkin!)

Nuo kaksi ostoskeskusta ovatkin sitten ainoat paikat, jonne voi kävellä. Kaikkialle muualle täällä joutuukin sitten matkaamaan, ja pitkään. Bussilla reissaaminen on tullut jo parissa päivässä suhteellisen tutuksi. Välimatkat on pitkiä, ja vaikkeivat olisikaan, kestävät bussimatkat yleensä lyhimmillään puolitoista tuntia. Ihmiset myös liikkuvat todella vähän busseilla, minkä takia bussilinjoja on vähän ja ne kulkevat harvoin.

Tuskin tulee kellekään yllätyksenä, että täällä ei paljoa kävellä. Jalankulkuteitä on todella vähän, niin kuin jalankulkijoitakin, minkä takia suurissa risteyksissä joutuu spurttailemaan autojen välistä, mikäli halajaa toiselle puolelle.

Myös Tampan downtown eli keskusta on tullut tsekattua. Nopeasti sen tsekkasikin, sillä keskusta oli suhteellisen pieni, eikä siellä löydy paljoakaan tekemistä. Keskusta sisältää Channelside Plazan, jossa on pari kahvilaa ja ravintolaa, Tampa Bay Lightningin areena sekä Floridan yksi tunnetuimmista akvaarioista (joka pääsee testiin myöhemmin, niin kuin Lightningien areenakin). Channelsiden vierestä löytyy Ybor City, jota pitkin pääsi huristelemaan somalla vanhanaikaisella ratikalla.

Channelside Plaza

Ybor city

Mukava kulkupeli... miksei näitä ole Suomessa?

Tampasta löytyy myös suuri eläintarha, Lowry Park Zoo, jossa käytiin ihastelemassa pingviinejä, kirahveja ja muita suloisia karvaturreja. Hauskinta eläintarhassa oli kuitenkin amerikkalaisperhe, joka meidän jolkottelua kuunneltuaan kyseli, mistä päin ollaan. Suomesta he tiesivät sen verran, että se on pohjoisessa ja Euroopassa. Ilmeisesti he luulivat meidän tulevan pohjoisnavalta, sillä seuraava kysymys +15 asteen iltapäivässä oli "Is this hot for you?".

Parasta täällä (tähän mennessä) mielestäni onkin olleet ihmiset. Lähes joka paikassa ihmiset kyselevät mistä ollaan kotoisin, mitä tykätään Tampassa ja antavat jotain matkavinkkejä. Bussikuskit ja kaupan kassat neuvovat mielellään ja aina toivotetaan hyvät bussimatkat, hyvät uudet vuodet tai hyvät päivänjatkot. Ehkä suurin ero suomalaisiin on se, että ihmisillä ei ole kiire mihinkään vaan aina on aikaa vaihtaa kuulumiset (bussikuski saattaa pysähtyä valoihin juttelemaan jonkun kanssa ja takana olevat autot odottelevat kiltisti). Eikä yhtään haittaa, vaikka small-talk olisikin teennäistä, on se silti mukavampaa kuin suomalainen töykeys ja vähäsanaisuus.

Tänään lähdetään kolmen päivän tripille Orlandoon. Tarkoituksena on päästää sisäiset lapsemme valloilleen Universal Studiosin huvipuistolaitteissa. Ihanaa uuden vuoden alkua kaikille Suomeen!

Ps. lisää kuvia voi katsella täältä!

So long, Suomi

Niin se päivä vain tuli, nimittäin lähtöpäivä. Koko syksy on mennyt ohi niin kovalla vauhdilla kandin, koulujuttujen ja treenien runsaan määrän takia, että ei ole oikeastaan jäänyt edes aikaa pohtia vaihtoa sen enempää. Ehkä asiaa helpottaa sekin, että ennen vaihtoa ja koulun alkamista on tiedossa kahden viikon aurinkoloma Yhdysvaltojen "wienerissä", nimittäin Floridassa, minkä takia juuri vaihto ja koulu ei olekaan ensimmäisenä mielessä.

Kevyt 20 tunnin lento Berliinin ja Miamin kautta Tampaan starttasi aamuseiskalta Helsinki-Vantaalta. Lentokenttä on kyllä mun mielestä parhaimmillaan aina aamuisin: ihana kahvin ja tuoreen croissantin tuoksu, ihmiset oottaa leppoisina matkan alkamista, tax-freessä pyöriminen ennen koneeseen nousua.. ah! Siinä sitä lomatunnelmaa.

Onneksi 20:n tunnin matka meni kokonaisuudessaan aika nappiin: vaihdot sujui mukavasti, yhdentoista tunnin Berliini-Miami lento sujui nukkuessa ja yhteensä kolme leffaa katsoessa. Usan päässä päästiin maahankin suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti. Jännitin hieman etukäteen, että mitä virkailijat tykkää, kun tulen Floridaan Kansasin opiskelijavisalla, mutta ilmeisesti eivät tykänneet mitään.

Viimeinen lento Miamista Tampaan oli tuskainen, sillä odotusaika oli neljä tuntia ja lentoaika vain tunnin. Olo oli niin väsynyt, että meinasin nukahtaa pystyyn kävellessä. Onneksi lento meni nopeasti, ja tunnin päästä Tampaan laskeutumisen jälkeen oltiin jo hotellilla. Majoituksen tarjoaa tällä matkalla Embassy Suites, joka oli saanut ainakin tripadvisorissa hyvät suositukset.

Turhaan siis pyörin sängyssä ja valvoin viimeisen yön koti-Suomessa, sillä matka sujui oikein passelisti ilman suurempia ongelmia. Jos voin jotain suositella jollekulle, joka aikoo reissata Amerikkaan, niin American Airlinesin valitsemista lentoyhtiöksi. Pari muuta vaihtoehtoa koitettua ollaan L:n kanssa molemmat sitä mieltä, että American Airlinesilla on paras elokuvatarjonta, "paras" lentokoneruoka sekä paras palvelu.

Toistaiseksi, sadetta lukuunottamatta, Florida on osoittautunut oikein leppoisaksi paikaksi. Hetki pitää vielä totutella 7 tuntia myöhäisempään kellonaikaan. Myös ihmisten leppoisuus sekä "small-talkin" puhuminen vaatii totuttelua omiin oloihinsa helposti uppoutuvalta suomalaisparilta.

Ruusun piikit

Lähtö alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta. Ei tähän ole pystynyt oikein varautua, henkisesti siis. Vuosi sitten, kun laittoi vaihtohakupaperit yliopistolle, ajatus vaihdosta tuntui todella jännittävältä - ja todella kaukaiselta.

Miten aika onkin mennyt niin nopeasti?

Vuoden verran tässä on nyt ollut aikaa sulatella maailmalle lähtöä. Päällimmäinen tunne vaihdosta on ollut posiitivinen - "Voisko sinne jo päästä" on ollut lähinnä ensimmäinen ajatus. Nyt, kun h-hetki lähestyy, niin rupeaa huomaamaan myös lähdön varjopuolia. Ensimmäinen isku vaihdon todellisuudesta tuli, kun kohdeyliopistolta rupesi tulemaan viestejä. "Tervetuloa perehdytysviikolle", "Muista hankkia lennot hyvissä ajoin" ja "Varmista, että saat visan ajoissa" muistuttivat, että se kaukainen ajatus tulevasta vaihdosta olisi ihan kohta jo oven takana. Toinen isku tuli, kun lähetin asunnon irtisanomislomakkeen, ja uusi vuokralainen tuli katsomaan asuntoa. Teki mieli hätyytellä tämä katsoja pois, hushus, tää on mun kämppä. Kolmas isku tuli äsken, kun sohvan, tv-tason, ruokapöydän ja taulujen uudet omistajat kävivät hakemassa pois ne huonekalut, mitä ei ole varaa säilyttää vaihdon ajan.

Ihan kamalaa - ja toisaalta ihan kivaa. Ainakin tulee tehtyä suursiivous, ja myytyä kaikki turha tavara, mitä ei ole muuten raaskinut heittää pois.

Ja kohta alkaakin pakkaamisrumba. Yksi huolenaihe liittyen tähän: miten ihmeessä saa puolen vuoden tavarat mahdutettua 22:n kilon matkalaukkuun?!

Ps. viime viikolla kohdeyliopistolta tuli tiedotus ampumavälikohtauksesta! Only in America...

En rakenna pommia (ja muita visaohjeita)

Itse tuskastuneena byrokratiaan, joka kohtaa jokaista Yhdysvaltoihin haluavaa, päätin kirjoitella tiivistetyn infopaketin auttamaan muita pääsemään jenkkeihin vähemmällä määrällä hikeä ja kyyneleitä. Hakuvaiheessa olisin itse kaivannut enemmän tietoa hakuprosessi etenemisestä, sekä siitä, mitä kannattaa tehdä ja missä järjestyksessä.

Niin kuin olettaa saattaa, Yhdysvaltoihin pääsemistä ei ole tehty helpoksi. Hakupaperiviidakosta selviytymiseksi tulee varata riittävästi aikaa, hermoja ja rahaa. Ensimmäinen, mikä kannattaa tehdä kun vaihto on varmistunut on hakea opiskelijavisaa. Visan hakuohjeet lyötyy Yhdysvaltojen suurlähetystön nettisivuilta: http://finland.usembassy.gov/nivstudent.html. Olisin kuitenkin kaivannut jotakuta varmistamaan, että olen ymmärtänyt ohjeet oikein, joten tässä hieman selvennystä niihin.

Suomalaiset Jenkkeihin lähtevät opiskelijat hakevat "F" eli nonimmigrant visaa. Kun haet visaa, varmista, että passisi on voimassa (visa on siis passiin liimattava sivu, joka on kyllä erittäin makeen näköinen!). Usein passin tulisi olla voimassa vielä kolme kuukautta vaihdon jälkeenkin. Kun haet visaa, aloita täyttämällä DS-160 lomake (löytyy täältä: https://ceac.state.gov/genniv/). Itse täytin lomaketta rapiat kolme tuntia. Tässä kohtaa vaaditaan sitä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä kolmen tunnin kohdalla kysymykset "Oletko terroristi?", "Aiotko rakentaa pommia?" tai "Oletko suunnitellut Yhdysvaltalaisen lapsen kidnappausta?" alkavat sekä itkettää että naurattaa. Kysymykset tulee kuitenkin ottaa erittäin vakavasti, sillä visan epäasiallinen täyttäminen johtaa sen hylkäämiseen. Varaudu myös laittamaan kahden ystäväsi tiedot suosittelijoiksisi, joilta voidaan varmistaa, että ainoa syy, miksi menet Jenkkeihin on opiskelu (sukulaisten yhteystiedot eivät käy). Kun olet selvinnyt lomakkeen loppuun asti (hurraa!) varaa aika haastatteluun. Muista myös maksaa vaadittavat MRV ja SEVIS -maksut. Molemmista maksuista tulee olla mukana tosite, jotta hakemusta suostutaan edes käsittelemään. Yhteensä tähän lystiin (siis pelkkään hakemiseen) kannattaa varata n. 300€.

Haastattelussa (joka ei mulla kuitenkaan ollut edes haastattelu, vaan pelkästään paperien tarkistus), tulee olla mukana seuraavat:

• Voimassaoleva passi
• Tosite maksetusta MRV -maksusta
• Tosite maksetusta SEVIS -maksusta
• Postimerkillinen kirjekuori, jossa on oma osoite (johon visallinen passi voidaan lähettää)
• DS-160 vahvistussivu (jonka saat lopulta sen kolmen tunnin Yes/No-kysymyksiin vastaamisen jälkeen)
• I-20 lomake, minkä olet saanut kohdeyliopistolta
• Tiliote

Hirveä määrä papereita siis mukaan. Itse otin mukaan myös varmuuden vuoksi kaksi passikuvaa, joita ei kuitenkaan (sillä kertaa) tarvittu. Haastattelussa meni kaiken kaikkiaan noin 1,5h, josta tiskillä aikaa meni 15min ja loppu oli odottelua. Haastattelu tehdään nimittäin kolmessa osassa: ensin, kun menet konsulaattiin sisälle menet turvatarkastuksen läpi, etkä saa viedä muuta odotushuoneeseen kuin tarvitsemasi paperit. Kun pääset tiskille, jätät kaikki hakupaperit tarkistettavaksi. Tämän jälkeen on odottelua. Toisen kerran, kun sinut kutsutaan tiskille, otetaan sormenjäljet, jonka jälkeen on taas odottelua. Kolmannella kerralla allekirjoitat lapun, jossa vakuutat antamasi tiedot oikeiksi ja vapautat konsulaatin kaikesta vastuusta. Lopuksi tiedot vielä tarkistetaan, hetki odotellaan ja sitten homma on pulkassa.

Siinä loppujen lopuksi ei-niin-kovin-tiivistetty infopaketti visahakuun. Toivottavasti tästä on apua jollekulle Jenkkeihin lähtevälle :)

TJ 35!

Tervetuloa seuraamaan Anskun vaihtoblogia!

Olen kolmannen vuoden johtamisen opiskelija Turun kauppakorkeakoulussa. Tässä blogissa tutustutaan jenkkiopiskeluelämään keskellä Yhdysvaltojen mannerta. Vaihdon kohteena on Emporian kaupunki Kansasin osavaltiossa ja tarkoitus olisi viihtyä siellä puoli vuotta. Blogissa keskeisinä aiheina on opiskelijaelämän (siis opiskelun + muun elämän) lisäksi ruoka (miten voi selvitä puoli vuotta ilman raejuustoa?!), liikunta (onkohan siellä Les Millsin tunteja?) ja matkustelu (miten monta USA:n osavaltiota ehtii koluamaan puolessa vuodessa).

Monta vuotta olen haaveillut Yhdysvalloissa asumisesta ja opiskelusta, joten tuntuu ihan utopistiselta, että tämä unelma on toteutumassa. Nyt mielessä on aika ruusuinen kuva opiskeluelämästä Jenkeissä, joten saa nähdä, miten käsitykset muuttuu paikan päällä. Vaikka samalla tuntuu mielettömän hienolta muuttaa opiskelemaan ulkomaille, tulee pieni suru puseroon, kun joutuu luopumaan asunnosta, laittamaan harrastuksen jäähylle ja sanomaan heipat kavereille, poikakaverille ja perheelle. Nyt on kuitenkin paras hetki elämästä lähteä vaihtoon, eikä näin hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä.  Puoli vuotta menee kuitenkin tosi nopeasti.

Matka alkaa 35:n päivän päästä - eli joko aivan liian pian tai sitten liian pitkän ajan päästä, en ole ihan varma. Ensin on suuntana Floridan Tampa, missä on tarkoituksena lomailla kaksi viikkoa ennen Kansasiin lentämistä! Sitä ennen vielä riittää matkavalmisteluja, joista lisää myöhemmin.