Puolialastomien ihmisten arvostelemista

Lauantaina lähdettiin Genesis- eli kuntosaliporukan kanssa Libertyyn, Missouriin katsomaan body building -kilpailuja, joissa kisasi neljä ihmistä meidän kuntosalilta. Missourissa oltiin jo perjantaina kisattu bikinissä ja lauantaiaamuna body buildingissä, joten mentiin katsomaan vain lauantai-illan miesten physique sekä naisten figure -kilpailuja.

Avajaisissa lavalla pyörähti kaikki kilpailijat

Neljästä Emporian Genesis-salilla käyvästä kilpailijoista tunsin entuudestaan kolme, joista lopulta yksi sijoittui kilpailuissa. Yllätyksekseni kilpailijoita oli ihan älyttömästi, minkä takia sarjoja jouduttiin pilkkomaan moneen osaan: oli lyhyttä, puolipitkää ja pitkää avointa sarjaa, lyhyttä, puolipitkää ja pitkää aloittelijoiden sarjaa sekä lyhyttä, puolipitkää ja pitkää kokeneempien sarjaa. Yli 200 kilpailijaa siis! Yhteensä kilpailut kestivät reilun viisi tuntia, minkä aikana takapuoli kyllä nukahti useampaan otteeseen.

Silmäniloa riitti

Itsekin salikärpäsen puremana olen ruvennut miettimään bikini fitness -kilpailuja, mutta näiden kisojen näkeminen tappoi vähän omaa kisaviettiä. Viisi tuntia erilaisia puolialastomia, itseruskettavalla värjättyjä ääritilaan vietyjä vartaloita katseltua alkoi vain tehdä hirveästi mieli mennä syömään ranskalaisia. Bikini fitness -kilpailuissa on varmaan hieman eri meininki, kun kilpailijat pääsevät näyttämään omaa persoonaansa sekä talenttia omien ohjelmanumeroiden aikana. Pelkkä etu-, sivu ja takaposeerauksien katsominen alkoi pikku hiljaa puuduttaa, etenkin, kun kilpailijoita oli niin paljon. Vierustoverini Jon kysäisikin puolessa välissä kilpailua, että tultiinko katsomaan patsaskilpailua.

Naisten viiden kärkiä, upeita naisia!

Mutta täytyy kyllä ihailla kaikkia kilpailuun osallistuneita! Tämä laji on varmaan yksi rankimmista, sillä fyysisyyden lisäksi se vaatii kovaa henkistä kestävyyttä. Tarkan treeniohjelman ja ruokavalion noudattamisen lisäksi ei varmastikaan ole helppoa tulla puolialastomana tuntemattomien ihmisten eteen arvosteltavaksi, joten propsit kaikille kisaajille.

HIIT-tuntien vetäjä Pete (oik) tuli moikkaamaan kisasuorituksen jälkeen. Nätti bruna!

Kannatusjoukot pizzalla kisojen jälkeen

Kaiken kaikkiaan mukava ensimmäinen bodybuildingshowkokemus!

Neonvärijuoksemista, nyrkkeilyä ja laskuvarjohyppäämistä

Tällä viikolla on saatu kevät Emporiaan. Lämpötilat on huidelleet kahdenkymmenen paremmalla puolella ja aurinko on porottanut todella kuumasti. Sen kunniaksi on tapahtunut kaikenmoista kivaa.

Dormikin näyttää heti paljon kivemmalta, kun on vihreää ympärillä

Keskiviikkoiltana juostiin viiden kilometrin mittainen hyväntekeväisyysjuoksu Glow run, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa. Osallistumismaksu 5 dollaria lahjoitettiin lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. Meitä innokkaita pinkojia oli paikalla noin viitisenkymmentä, joista lähes jokaisella oli päällään jotain kirkasta tai neon-väristä.

Valmiina juoksuun! Tämä hauska kaveri totesi ennen kisaa: "I am the only yellow man here."

Bellan kanssa selvittiin maaliin ja saatiin palkinnoksi vielä hienot lasitkin

Lauantaina lähdin parin nyrkkeilystä innostuneen kaverin mukana katsomaan MMA:ta eli Mixed Martial Artsia, nyrkkeilyä toisin sanoen. Illan aikana tapeltiin kolmetoista kertaa, ja ensimmäisen ottelun jälkeen mietin, että mitä ihmettä mä siellä teen. Ei kyllä ollut toisten mätkimisen kattominen yhtään mun juttu: mietin koko ajan, että mikä järki on urheilussa, jossa pyritään vaan vakavasti satuttamaan toista. Mutta tulipahan nyt tuokin koettua. Kaikista kummallisinta oli nähdä vanhempia katselemassa otteluita lastensa kanssa. Voihan sen perhelauantain viettää niinkin.

Mäiskiminen käynnissä - kehä sensuroi veriset nenät

Viikonlopun kruunasi adrenaliiniryöpytys: vuokrattiin auto parin muun vaihtarikaverin kanssa ja suunnattiin Kansas Cityyn hyppäämään tandemlaskuvarjohyppy.

Saatiin alle jäätävän kokoinen lava-auto: todellinen Kansasilainen meiniki!

Tandemlaskuvarjohypyssä et siis itse joudu hyppäämään (thank God!) vaan sinut on tiukasti köytetty ammattihyppääjään, joka hoitaa hypyn teknisen suorituksen. Hieman pelättiin alkuviikosta, että tullaankohan hyppäämään sunnuntaina sateen takia, mutta tänään kun kurvattiin Falcon Skydivingin pihaan, oli sää mitä parhain (taas tuli nähtyä tämä Kansasin tunnettu alati vaihteleva sää). Monenmoisten lappujen ja vastuuvapautuspapereiden täyttämisen jälkeen saatiinkin valjaat päälle ja viimeiset ohjeet hypystä selviytymiseen, jonka jälkeen päräytettiin koneella ilmaan.

Minä ja hyppykaverini Chuck, joka oli kyllä hupaisa tyyppi!

Se o menoo ny!

Hyppy tapahtui noin 3,3 kilometrin korkeudesta. Vapaapudotusta kestää noin 30 sekunttia, jonka jälkeen alas leijaillaan kymmenisen minuuttia. Ihan liian nopeasti meni tuo aika, olisi siellä ilmassa voinut olla kauemminkin!

Onyu ja minä leijailemassa maankamaralle

Falconilla oli todella asiantuntevaa porukkaa, joka selvästi panosti turvallisuuteen. Ammattihyppääjät olivat hauskoja kavereita, joihin uskalsi sitten luottaa niin paljon, että lähti hyppäämään heidän kanssaan. Koneessa kun oltiin matkalla yläilmoihin, Onyu risti kätensä ja alkoi rukoilla, jolloin hänen kanssaan hyppäävä mies totesi vain, että: "Hyvä, että rukoilet, sitä me tarvitaan. Liitä mutkin sun rukouksiin!"

Kaikki neljä päästiin kuitenkin turvallisesti takaisin maanpinnalle. Ja kaikki neljä totesi hypyn jälkeen yhteen ääneen, että tämä tehdään vielä uudestaan, sen verran siistiä oli!

Onyu, Zuu, Samuli ja minä adrenaliinihuumassa hypyn jäljiltä

Hypystä selviytymisen jälkeen suunnattiin rättiväsyneinä testaamaan Kansas Cityn yhtä parhainta barbecue-ravintolaa, Jack Stack Barbecue's, jota voinkin lämpimästi suositella barbecuen ystäville!

Kolmisen viikkoa on vielä vaihtoa jäljellä. Näin loppua kohden voi jo todeta ajan menneen älyttömän nopeasti. Saa nähdä, mitä kivaa ajanvietettä täältä vielä löytää ennen kotimatkaa.

Pieni pala taivasta

This is heaven.

Ei ihme, että Hawaiia hehkutetaan mahtavana lomakohteena, sillä sitä se todellakin on. Tällaiselle minuuttiaikatauluarkeen tottuneelle Hawaii oli loistava paikka ottaa irtiotto arjesta sekä kellon perässä juoksemisesta.

Viikon mittaisen äkkilähdön päämääränä oli siis Hawaiin saari Oahu, jossa tarkemmin asustelin Honolulun reunalla sijaitsevassa Waikikissa. Lentomatka yhden pysähdyksen taktiikalla Kansas Citysta Hawaiille kesti mielestäni yllättävän kauan, 12 tuntia. Lentokoneessa istuminen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista, sillä Hawaii on lomakohteena lähes täydellinen: valkoisia hiekkarantoja, palmuja, sinistä merta, hyvää ruokaa ja aurinkoa.

Koska ketään tuskin kiinnostaa sen enempää mun päivien ohjelma, kerron tarinan sen sijaan kuvilla:

Onni on oma istumarivi lennolla. Ei muuta kuin nukkumaan!

Let's go!

Eipä tarvinnut pelätä kadottavansa lentolippua

12 tuntia reissua takana, vihdoin Hawaiilla!

Waikiki Beach

Waikiki Shopping Plaza. Täältä löytyi mm. Victoria's Secret, H&M ja Armani.

Ennen Waikikiin saapumista olin ajatellut Hawaiin olevan palmuja, valkoista hiekkaa, paikallisia ihmisiä ja kummallisia ruokia. Paikan päälle päästyäni huomasin olleeni hieman väärässä: Waikiki onkin ihan kunnon kaupunki. Pilvenpiirtäjät kohoavat taivaisiin, ostoskatu muistuttaa Vuittonin liikkeineen Esplanadia ja ranta on täynnä turisteja. Mikäs siinä, ihan mukava paikkahan tuokin on lomalle, vaikka muistuttaakin hieman Bulgarian Sunny Beachia.

Onnekseni tutustuin ensimmäisenä iltana rannalla paikalliseen taksikuskiin Daveen, jonka mukana pääsin tutustumaan "oikeaan" Hawaiin: ammattilaissurffaajien suosimaan North Shoreen, paikallisten ylistämiin rantoihin sekä muihin paikkoihin (kuten buddhalaistemppeliin sekä patikointireitteihin), joihin tuskin olisin itsekseni tutustunut.

International Hostel Waikiki

Majapaikkana toimi tällä kertaa International Hostel Waikiki, joka on tarkoitettu muille kuin Amerikkalaisille matkaajille. Hostellissa saa asua viikon verran kerrallaan, ja huoneensa voi valita kuuden hengen seka-, pelkkä nais/mieshuoneesta tai yksilöhuoneesta. Itse asuin viiden muun naisen kanssa ja hostelli toimi ainakin omalla kohdalla tällä lomalla paremmin kuin hyvin, alkupeloista huolimatta. Hostellilla ei nimittäin tullut tehtyä muuta kuin nukuttua ja käytyä suihkussa, sillä päivät olin ulkona, joten miksipä sitä turhaa käyttää rahoja hotellihuoneeseen. Hostellin ilmapiiri oli myös sopiva nuorelle yksinreissaajalle, sillä niin huoneessa kuin yhteiskeittiössäkin tutustui helposti muihin reissaajiin. Kaikista ihanin ihminen hostellissa oli kerrossänkyni alapedillä nukkuva korealaisnainen Emma, joka rasvasi aftersunilla tunnollisesti monena iltana mun ensimmäisenä päivänä polttamaa nahkaani.

Tanssishow Waikiki Beachillä

Polynesialainen show Luau

Minä ja Coloradolainen Sarah Waikiki Beachillä

Lähdin reissuun yksin, ja lentokoneessa istuessani mietin, että mitenköhän viikko tulee sujumaan ilman reissukaveria. Onnekseni heti lentokentällä tustuin Coloradolaiseen Sarahiin, joka oli myös yksin reissussa. Joten eipä tarvinnut murehtia joutuvansa olemaan koko viikkoa yksin!

Drinksut rannalla, mikäs sen parempaa!

Täällä ei tarvitse murehtia pukeutumisesta

Pukeutumisesta Hawaiilla ei tarvinnut murehtia: jotain mahdollisimman rentoa vaan päälle. Koko viikon säät olivat suhteellisen mukavat, päivisin lämpötila oli parhaimmillaan +25C sekä ilma oli erittäin kostea, joten päälle teki mieli laittaa jotain mahdollisimman väljää. Iltaisin auringonlaskun jälkeen ilma kuitenkin viileni sen verran, että pitkä hame ja neuletakki olivat paikallaan.

Buddhalainen temppeli

Yhtenä iltana hiippailimme Daven kanssa suljettiin buddhalaistemppeliin, joka oli aivan mielettömän upea. Harmikseni kamera ei onnistunut taltioimaan tätä upeutta pimeässä yössä.Tarkkaa sijaintia temppelille en tiedä, mutta suosittelen metsästämään googlesta osoitteen ja käymään siellä!

Öinen taivas buddhalaistemppelistä käsin

Äidin kauhuksi surffasin - joka päivä. Hulluissa aalloissa.

Mikäli Hawaiin reissulla mielii surffaamaan, on Waikiki Beach aloittelijoiden unelma. Rannalta löytyy monia lautavuokrauspisteitä, joten ei muuta kuin lauta kainaloon ja aaltoihin. Waikikin aallot ovat suhteellisen pieniä, mikä antaa aloittelijalle mahdollisuuden totutella lautaan rauhassa.

Jos surffikokemusta jo löytyy, on North Shore paras paikka surffaamiseen. North Shore, minne iskeytyvät maailman suurimmat aallot, on ammattilaissurffaajien suosima harjoittelupaikka. Joten, kun Dave kysyi eräänä päivänä haluanko lähteä sinne surffamaan, oli vastaus helppo: tottakai! Siellä sitten minä suomalaistyttö pärskin menemään Hawaiilaisten ammattilaissurffaajien seassa, eikä tullut muuten touhusta yhtään mitään. Aallot olivat niin suuria ja voimakkaita, että merelle oli mahdoton päästä, mutta niin sieltä oli mahdoton päästä poiskin. Pyörittyäni enemmän merenpohjassa kuin tasapainoillessa laudan päällä sekä lopulta laudan narun poksahtaessa nilkastani luovutin ja menin rannalle pärskimään merivettä pois nenästä. Rannalta käsin menoani seuranneet amerikkalaismiehet tulivat naureskellen sanomaan, että "You have guts!". Ainakin yritin.

Mikäli surffaaminen ei kuitenkaan houkuttele, löytyy rannalta monenmoista muuta puuhaa: boogie boarding (surffilautaa pienemmän laudan avulla aalloissa kelluminen), snorklaaminen tai banaaniveneajelu ovat myös suhteellisen hauskoja aktiviteetteja.

Upean näköistä, eikö?

Aalloissa hyppiminen käy urheilusta. Tässä mennään eikä meinata Daven kanssa.

Vehreää

Maailman parhaan tuoksuiset kukat! Samaa kukkaa on monessa eri värissä, joista jokainen tuoksuu erilaiselta.

Kelpo lenkkinäkymät, vai mitä olette mieltä?

Hawaiin lomalla ei kaikkia päiviä kannata kuluttaa pelkästään upeilla rannoilla, sillä lähivuoret ovat myös mielettömän kauniita. Patikointi ja lenkkeily on halpa ja helppo tapa tutustua ympäristöön sekä samalla polttaa lomaherkkukaloreita. Muun muassa suositun kraaterin Diamon Headin huipulle kestää kävellä Waikiki beachiltä noin 45 minuuttia ja huipulta on ihan mielettömän upeat näkymät!

Waikele Premium Outlets

Halusin (tai jouduin palaneen selkäni takia) pitämään yhden välipäivän auringosta, joten suuntasin Waikele Premium Outletiin. Suuri ulko-ostoskeskus tarjosi hyvät alennukset muun muassa Tommy Hilfigerin, Guessin sekä Calvin Kleinin tuotevalikoimasta. Suosittelen muille kaltaisilleni alennushaukoille! Täällä tosin saa tuhlattua viimeisetkin lomapenninsä tehokkaasti.

Jet pack

Tappelin pitkään itseni kanssa, että kokeilenko jet packia vai laskuvarjohyppäistä. Lopulta jet pack veti pidemmän korren, enkä ole kyllä katunut. Vaikka kovin lujaa eikä kovin korkealle mentykään, oli kokemus ainakin ainutlaatuinen! Yllätyksekseni jet packin ohjaaminen oli vaikeaa puuhaa, sillä kahvat olivat erittäin herkät: pienikin liike kahvoissa saattoi johtaa äkkisyöksyyn mereen.

Ready to go!

Surffaamisen ikävä puoli - mustelmat ja naarmut

Hawaiilla otetut kuvat ei kaipaa photoshopia

It's easy to be happy here

Auringonlasku

Nautiskellen viimeisistä auringonsäteistä

The last sunset on the beach. Sad.

Chasing the sun

Ruuasta en osaa hirveästi kertoa, sillä loman pääkokkina toimi allekirjoittanut hostellin keittiössä (ulkomaalaiset aina kovasti ihaili aamuisin, että miten terveellisesti syön, kun väänsin aamupalapuuroa ja -munakasta). Parissa ravintolassa kävin syömässä, mutta ruoka ei ollut mitenkään erityistä ja annokset olivat suhteellisen kalliitakin. Kuitenkin kaikki paikalliset herkut, mitä ehdin kokeilla, olivat tanssia makunystyröille. Kokeiluun ehtivät lau lau pork, poke -kala, loco moco, acai bowl sekä tapioca. Yksi lempparini oli poke -kala, eli raaka kala, jota saa erilaisten kastikkeiden kanssa. Loco moco, tuhti hampurilaispihvi riisipedillä ruskeassa kastikkeessa kananmunilla päällystettynä, oli vähän liian tujua tavaraa minun makuuni. Myös acai bowl oli erittäin mukava uusi tuttavuus: hedelmiä ja marjoja, mysliä ja acai-marjajugurttia. Ehdoton suosikki on kuitenkin coconut tapioca eli kookosmaidosta väsätty kiisselimäinen jälkiruoka.

Yhtenä Hawaiin parhaana puolena on hedelmät: farmer's market oli auki lähes jokaisena päivänä ja sieltä sai ostettua suhteellisen halvalla tuoreita hedelmiä, kuten mangoa, papaijaa ja ananasta. Myös macadamiapähkinät olivat omaa luokkaansa: näitä herkkuja löytyi niin naturellina, suolattuna kuin suklaapäällysteisenäkin! Kun kävelin ensimmäisen kerran kauppaan ja näin macadamioita pursuavat hyllyt olin pakahtua onnesta. Hyvällä omallatunnolla napsin siis pähkinöitä rantaeväänä, onhan tuo nyt terveellisempi snacksi kuin sipsit!

Piknikillä rannalla. Ruokana Aloe vera -vettä, lau lau possua ja poke -kalaa. Jälkkäriksi acai bowl. Ja hyvää oli!

Paikallinen herkku: Loco Moco

Acai bowl

Waikiki Beach ja kookos tapioca

Macadamioita joka lähtöön

Lentokoneeseen ei saa viedä Hawaiilaisia hedelmiä. Eväidentuhoamisoperaatio lentokentällä alkakoon.

Yhteenvetona Hawaiista: Jos matkustat Hawaiille ja Oahun saarelle, älä jää Waikikiin (tätä myös paikalliset hokevat jokaiselle turistille!). Katsasta Waikiki Beach ja Diamond head -reitti ihmeessä, mutta tutustu myös muuhun saaren tarjontaan, kuten North Shoreen. Viikko on kyllä aivan liian lyhyt aika noin ihanaan paikkaan tutustumiseen, joten reissuun kannattaa varata mahdollisimman monta päivää.

Viikko oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista. Toivottavasti tulen matkaamaan saarelle vielä uudestaan.