ESU

ESU

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Pumppi-pamppi-pumppi-pumppi

Vannoutuneena liikkujana ensitöikseni etsin tammikuussa Emporiasta kuntosalin. Ilahduinkin, kun kuulin, että koululta löytyy oma sali sekä uimahalli. Sekä salille että uimahallille pääsee ilmaiseksi opiskelijakorttia näyttämällä. Koulun sali on muuten aika hieno ja uusi, mutta huonona puolena on, että sali on iltapäivisin äärimmilleen täynnä.

Koulun sali


Yhtenä hyvänä juttuna täällä on, että Personal Trainereiksi opiskelevat tarjoavat PT-tunteja muille opiskelijoille ilmaiseksi. Harmikseni jonotuslistat ovat niin pitkät, etten ehdi itse hyödyntämään tulevien PT:iden palveluita tämän lukukauden aikana.

Aamutreenin saa yleensä tehdä ihan rauhassa
Koulun oma uimahalli on kyllä erittäin iso plussa, ja uimahalli sijaitseekin sopivasti kuntosalin ja dormin välissä.

Uimahalliin pääsee mukavasti pulahtamaan rankan salitreenin päätteeksi

Useimmiten uimahallissa saa pulikoida rauhassa

Yo-salilla on myös arki-iltaisin ohjattuja jumppia, jotka kyllä jättivät aivan kylmäksi. Ohjaajat ovat itsekin opiskelijoita, joilta ei kovin vankkaa osaamista ohjaamisesta vielä löytynyt. Kolme vuotta Satsin LesMills-tunneilla käyneenä koulun yo-salin tarjonta ei oikein tuntunut riittävältä. Salin ruuhkautuessa lukukauden alkaessa päätinkin tutustua paikalliseen kuntokeskukseen Genesikseen, johon viikon kokeilun jälkeen liityin. Sali maksaa 45$ kuukaudessa, mikä on mielestäni ihan kelpo hinta kunnon salista. Normaalisti jäsenyysaika on vuoden, mutta sain sovittua itselleni vain kolmen ja puolen kuukauden jäsenyyden lyhyen vaihtoajan takia.

Genesis Health Club vastaa meidän Satsia tai Elixiaa
Olen tykännyt Genesiksestä älyttömästi, vaikka näiden omat "lisensoidut" jumpat ovat aivan kamalia (lieneekö missään LesMillsin voittanutta?). Sali on kuitenkin iso, laitteita on riittävästi ja muutama hyvä ohjattu tuntikin löytyy lukkarista. Äärimmäisen ison plussapisteen Genesis saa suihkuista, joita ei koulun yo-salilta löydy.

Women's locker room
Genesikseltä löytyy paikallisten "sauna" eli steam room, jossa lämpötila on korkeintaan 50 astetta ja ihmiset menevät sisälle vaatteet päällä. Kaikki paikalliset eivät edes tiedä, minkälainen oikea sauna on.

Genesis tarjoaa myös rasvat, shampoot, hoitoaineet, saippuat, dödöt ja hiuslakat

En olisi ikinä voinut kuvitella, miten paljon kaipaan käsisuihkua ja saunaa!
Onneksi Genesis on hinta-laatu-suhteeltaan suhteellisen hyvä, sillä se on ainoa lähimailta löytyvä sali. Tämäkin on yksi asia, mikä eroaa selvästi Suomesta. Suomessa tuntuu kuntosaleja löytyvän joka nurkasta, täällä niitä saa hakemalla hakea. Vähäisen salitarjonnan lisäksi lenkkeily on tehty erittäin hankalaksi. Jalankulkutiet ovat huonossa kunnossa ja ne saattavat loppua yhtäkkiä, minkä seurauksena joudut välillä juoksemaan autotiellä autojen seassa. Onneksi autot väistävät ihan näppärästi, eikä torvensoittoa ole vielä joutunut kuuntelemaan. Pururadoista täällä voi vaan haaveilla.

Laitteista harvemmin tulee riitaa Genesiksellä

Genesis tarjoaa myös sekä hiki- että suihkupyyhkeet treenailijoille

Respan proteiinibaarit saa alle 5$:lla herkullisia proteiinipirtelöitä, jotka valmistetaan oman toivomukset mukaan. Tällaiset Suomeenkin, kiitos!
 
Kaikista hauskinta täällä on tosiaan ollut huomata ero suomalaisten ja jenkkien hyötyliikunnassa.  Kun kävelen kampukselta salille, joka on noin 500 metrin päässä, vastaan ei tule ikinä ketään. Sama juttu, kun käyn lenkillä - ei ketään. Jotkut autoilijat jäävät tuijottamaan pitkäksikin aikaa, kun hölköttelen menemään. Luulevat varmaan, että olen eksyksissä.

Genesis

Onneksi luentoja on täällä sen verran vähän, että salilla ja lenkillä ehtii ravaamaan lähes päivittäin. Se onkin hyvä juttu, sillä koulun hampparitarjonnan takia saattaisin muuten tulla kymmenen kiloa painavampana takaisin Suomeen.

Loppuun vielä Sami Hedbergin loistavia ajatukia kuntosalista ja treenaamisesta:


maanantai 24. helmikuuta 2014

Taikuutta, jazzia ja rullaluistimia

Viime viikolla saatiin nauttia aivan mielettömän ihanista kevätilmoista, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat huiteli reilussa 15:sta plussa-asteessa. Tuntui, että lämmin ilma ja aurinko sai syväjäässä olevat ihmiset hereille, ja lenkkipoluilla sekä muutenkin ulkona liikkuessa ihmisiä alkoi tulla jopa vastaan. Ihmiset olivat myös ihan eri tavalla hyvällä tuulella... vai johtuikohan se vaan siitä, että itse olin niin paljon paremmalla tuulella hyvän sään takia.

Magic with Hywonin and Bella

Yliopiston järjestöt ovat järjestäneet tällä viikolla kivasti illanvietettä. Keskiviikkona saatiin nauttia taikuudesta, kun taikuri Daniel Martin esiintyi koulun juhlasalissa. Reilun tunnin mittainen show ei kuitenkaan sisältänyt leukoja tiputtavia taikatemppuja, vaan mies jäi mieleen enemmänkin koomikkona kuin taikurina. Mutta hauskaa oli ja vatsalihakset saivat nauramisesta hyvän treenin.

Daniel Martin's magic show
Torstaina taas saatiin nauttia jazzista, kun koulun jazz-yhtye esiintyi. Harvemmin pääsee tai tulee lähdettyä kuuntelemaan tällaista showta, joten esitys toi ihan kivasti vaihtelua normiarkeen. Tykkäänkin ESU:ssa juuri siitä, että yliopisto järjestää lähes joka ilta jotain ohjelmaa, johon useimmiten pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi.

ESU's Jazz Enseble
Viikonloppuna lähdin naapurihuoneessa asustelevan Bellan mukana tämän kotiin Loatheen, joka on noin 150 kilometrin päässä Emporiasta, lähellä Kansas Cityä. Oli aivan mielettömän kivaa päästä käymään "oikeassa amerikkalaisessa kodissa" ja nähdä, miten paikalliset täällä päin elelee. Talosta mieleen jäi kokolattiamatot ja sisällä liikkuminen kengät jalassa. Perheestä taas mieleen jäi hämmästyttävä ystävällisyys: en kestä, miten ihania paikalliset ovat!

Me, Bella and Bella's sisters and cousins. I'm in love!
Loathessa juhlistettiin Bellan pikkusiskon Sophien synttäreitä rullaluisteluhallissa. En ole ennen rullistellut rullaluistimilla, joissa on pyörät kahdessa rivissä, joten lähdin liikkeelle vaappuen kuin Bambi jäällä. Loppujen lopuksi tykkäsin jopa enemmän rullistella näillä, kun normeilla nelipyöräisillä rulliksilla, sillä tasapaino oli helpompi pitää.

Skaterink in Loathe, KS
Skaterink

Vaikka rullistelu hallissa olikin hauskaa, pidän silti enemmän ulkona rullistelusta. Ihan vaan sen takia, että hallissa rullistellessa vaaratilanteita tuli eteen suhteellisen usein. Koska halli oli tupaten täynnä eritasoisia luistelijoita ei kaatumisilta ja yhteentörmäyksiltä voitu välttyä. Yksi tyttö loukkasi itsensä jopa niin pahasti, että ensiapumiehet joutuivat kantamaan pyörtyneen tytön arenaalta pois. Onneksi meidän porukalle ei käynyt mitään vakavampaa, mitä nyt jokainen kävi takapuolellaan pari kertaa ja jalat huusivat hoosiannaa kolmen tunnin luistelun jälkeen.

Me and my lovely Bella
Mahtiviikonlopun kruunasi vielä se, että onnistuin pudottamaan peilin lattialle ja tuhansiksi palasiksihan se meni. Oliko se onnea vai epäonnea, mitä peilin rikkomisesta seurasi...? Toivottavasti onnea. 


Onnentäyteistä viikkoa kaikille!

torstai 20. helmikuuta 2014

Ruisleipäkaipuuta

Ranskalaisvahvistuksemme Dorine tuijottaa aina epäuskoisena minun ja Vaasalaisen Aneten lautasia koulun ruokalassa ja taivastelee: "My Gosh! Finnish people eat so much!"

Hornet's nest -cafeteria eli ruokala
Mikäli asut kampuksella, joudut valitsemaan meal planin koulun ruokalaan. Meal plan -vaihtoehtoja on kolme: 10 ateriaa viikossa, 15 ateriaa viikossa tai All Access eli saat käydä syömässä ruokalassa niin monta kertaa viikossa kuin haluat. All Accessiin sisältyy myös 20 extra-ateriaa, jotka voit joko antaa ystävälle tai käyttää koulun kahvilassa 5 dollarin arvoisina. Itselläni on All Access meal plan, mikä on kyllä tehnyt elämän erittäin helpoksi. Ruokalasta saa ruokaa 12 tuntia päivässä, joten nälkä ei pääse yllättämään. Vaikka kämppikselläni on mikro ja minijääkaappi, ruuan laittaminen asuntolassa on harvinaisen työlästä. Lisäksi olen myös tyytyväinen valmiiseen pöytään: sen kun kävelet ruokalaan syömään nälän yllättäessä. Ei tarvitse tuskailla, että mitä kokkaisi eikä tarvitse nähdä kokkaamisen vaivaa saati tiskata. Haittapuolena on tietysti se, että joudut syömään sitä, mitä ruokalassa tarjoillaan.

Kämppikseni on varoitellut minua tunnetusta ilmiösti nimeltä "Freshman fifteen", sillä usein opiskelijat lihovat ensimmäiden lukuvuoden aikana noin 7 kiloa. Eikä mikään ihme, sillä pitsaa ja hamppareita tarjoillaan joka aterialla.

Pizzaa, hampurilaisia ja ranskalaisia saa lähes joka aterialla

Pizzat ovat yllättävän hyviä massatuotannoksi
Jälkkäripöytä vaihtelee päivittäin - kaikkea brownieista mansikkakakkuihin.

Aamupalalla voi tilata omeletin valitsemillaan täytteillä
Aamupalan suosituin ruoka: itsetehdyt vohvelit

Itsetehdyt vohvelit, amerikkalaisittain voilla ja siirapilla. Täytyy myöntää, että hyvää on.


Välillä ruokalassa on tarjolla mitä kummempia ruokia. Kuvassa päivällinen, joka koostui lihapullakeitosta, possupihvista sekä sweet potatoes -muusista vaahtokarkeilla.

Sokerimuroja joka lähtöön. Näitäkin on tarjolla aamupalalla, lounaalla ja illallisella (ja ihmiset syövätkin näitä monta kertaa päivässä)
Onneksi ruokalasta löytyy myös kattava salaattipöytä, lämmin ruoka sekä keittoja. Ruokalasta saa myös subeja, tortilloja ja voileipiä valitsemillaan täytteillä, joten valinnanvaraa riittää. Pääosin olenkin ollut tyytyväinen ruokalan tarjontaan, sillä pelkäsin joutuvani syömään vaihdon ajan pelkkää pitsaa ja hamppareita.

Salaattibuffa, joka onneksi vaihtelee viikottain


Subeja, wrapeja ja toasteja saa valitsemillaan täytteillä
Yksi huono puoli kahvilassa on: kahvia saa todella harvoin ja kun sitä saa, se on kamalan makuista litkua. Ensimmäiset viikot tuskastelin kahvipuutteessa, mutta pahimman kahvihampaan kolotuksen helpottaessa päätin ottaa tämän 4 kuukautta hyvänä vieroituksena.

Limpparia saa juoda mielin määrin. Maitoa onneksi löytyy sekä 2%:na että skimminä. Vesihanan löytämiseen sen sijaan meni kaksi päivää (pieni sininen nappi keskellä limulaitetta)

Nyt alan myös ymmärtää ulkomaille muuttaneiden suomalaisten kaipuuta tiettyjä suomalaisia ruokia kohtaan. Muun muassa ruisleipä ja maitorahka ovat tällä listalla.  Myös Cittarin suuri hevi-osasto saa nykyisin ihan uutta arvostusta osakseen, sillä kaupasta tai kahvilasta saa lähinnä banaanena ja omenoita.

Jos saisin valita jotain Jenkkien ruokakulttuurista, mitä toisin Suomeen, niin se olisi aamiaistarjonta. Muun muassa Ihop sekä Waffle House -ravintolat tarjoilevat aivan ihania aamiaisia. Suomessa lähes koskaan ei tule lähdettyä ulos syömään aamiaista, ellei kyseessä ole myöhäinen brunssi tai hotelliaamupala. Toisaalta on ehkä ihan hyvä, ettei aamiaisravintoloita löydy Suomesta. Aamupalaihmisenä saattaisin käydä niissä vähän turhan usein.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kansas Cityn yössä

Lauantaina suunnattiin tyttöporukalla Kansas Cityyn. Ajomatka kestää Emporiasta Kansas Cityyn alle 2 tuntia, mikä paikallisista on äärimmäisen lyhyt matka ja suomalaisesta kuolettavan pitkä. Matka sujui kuitenkin nopeasti musiikin ja neljän tytön laulun raikuessa autossa, kun suunnattiin osavaltion suurimpaan kaupunkiin.


Kansas City on siitä jännä, että se sijaitsee kahdessa osavaltiossa, Kansasissa ja Missourissa. Koska ravintola, missä käytiin syömässä, sijaitsi Missourissa ja loppuillan klubi Kansasissa on nyt molemmat osavaltiot "nähty".

Ilta alkoi Red Lobsterissa, joka mielestäni vetää vertoja ruokansa (muttei onneksi hintojensa) puolesta huippuluokan ravintoloille. Alkupalaksi tarjoiltavat biscuitit eli lämpimät, rapeat sämpylät ovat aivan omaa luokkaansa ja ne ovatkin yksi Red Lobsterin tavaramerkeistä. Mikäli joskus matkaat kaupunkiin, mistä Red Lobster löytyy, suosittelen erittäin lämpimästi testaamaan ravintolan antimet!

Vaikka viini maistuikin, illan parasta antia olivat tuoreet lämpimät biscuitit

Ruokailun jälkeen lähdimme Kansas Cityn yöelämään. Kansas Cityssä löytyy kolme vesipiippubaaria, joista päätimme testata yhtä ennen klubille menoa. Savuntäyteinen ja meluisa baari kuitenkin savusti meidät ulos ennen kuin pääsimme tupruttelemaan mangonmakuista vesipiippua.

Hookah Heaven

Kansas Cityssä päädyimme klubille nimeltä Wesport, joka oli kyllä aika omaa luokkaansa. Klubi oli kuin maanalainen luola kivilattioiden ja puisten baaritiskien takia. "Luolasta" pääsi myös takaoven kautta ulos lämpövaloilla lämmitettyyn telttaan, jossa bileet jatkuivat.

Wesport Club
Suurimmat erot Suomen yöelämään ovat mielestäni aika, ikä ja ihmiset. Lähes kaikki baarit sulkevat täällä ovensa jo 1:30. Lisäksi sisäänpääsemiseksi vaadittava ikä on lähes kaikkialla 21 vuotta. Suurin ero oli kuitenkin ihmisissä. Suomessa kun vedetään hyvät pohjat ennen baariin lähtöä ja mennään sitten ympäripäissä tönimään toisia tanssilattialle, niin täällä lähes kukaan ei ollut silmiinpistävän humalassa. Syy saattaa olla siinä, että usein baarien ulkopuolella seisoo poliisiauto, joka pidättää vähänkin humalassa olevat nuoret. Kuulemma poliiseilla on pidätyskiintiö, minkä takia saatat joutua putkaan pelkästä kieroon katsomisesta.

Vaikka klubilla humalaisia nuoria ei näkynytkään, eräs yksi selvästi pöllyissä ollut miekkonen jäi mieleen. Hän ilmaantui tanssimaan vierelleni tanssilattialla silmät pyöreinä ja hymy huulessa ja huusi korvaani "I have to keep dancing, otherwise I will die!" ...selvä.

Vanessan, kauhistuneen Bellan, Gunayn ja Hywonin kanssa Wesportissa
Musiikkina klubilla toimi ihmeellinen underground-jammailu-musiikki, mikä ei saanut tanssijalkaa vipattamaan. Gunay sanoikin, että Amerikoissa hyville klubeille pääsee vain korkkarit ja mekot päällä. Tuli kyllä aikamoinen ikävä Suomen klubeja, joihin voi vaan marssia sisälle haalarit päällä ja tennarit jalassa.

Valkoisia limusiineja parveili tiellä. Kyllä kelpaisi lähteä baarista tuommoisella menopelillä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen baarikokemus yhdessä Jenkkilän suurkaupungissa oli positiivinen. Aamu vielä kruunasi reissun, kun menime Waffle Houseen syömään jättimäisen pekoni-muna-rusinaleipä-vohveli-aamiaisen. Waffle House on aivan ihana diner-tyylinen pikaruokala/ravintola, mistä saa vohveliaamupalan lisäksi täytettyjä sämpylöitä ja hamppareita. Vohvelit ovat tietenkin ne, minkä takia paikka vetää niin paljon väkeä. Waffle Housessa syödyn aamiaisen jälkeen en enää yhtään ihmettele, että ihmiset lihovat täällä niin helposti. Ruoka vain on niin hyvää ja annokset ovat todella suuria, eikä niitä ole hinnallakaan pilattu.

Waffle House in KC

perjantai 14. helmikuuta 2014

For better, for worse, for richer, for poorer, in sickness and in health

Tänään vietin erikoista ystävänpäivää. Harmikseni en saanut viettää sitä poikaystäväni kanssa, mutta onneksi tilalle tuli jotain muuta ikimuistoista: ensimmäiset kokemani amerikkalaiset häät. Yksi ESU:n opiskelijoista nimittäin meni naimisiin koulun kirjastossa, sukulaisten sekä kanssaopiskelijoiden todistaessa tätä ihanaa tapahtumaa.

"I now pronounce you husband and wife" - voiko tässä kohtaa olla itkemättä?


Ensisuudelma avioparina
Osa sukulaisista ei päässyt paikalle. Onneksi skype on keksitty, joten heiltä ei jäänyt seremonia näkemättä!

Kaunis morsian Anita

Hääkakkuna toimi tällä kertaa kuppikakut

Hääkuppikakkujen tuhoamisoperaatio
Omaperäinen vieraskirja: Vieraat kirjoittivat nimensä "ilmapalloihin"
Muuten ystävänpäivä ei ole näkynyt täällä kovinkaan suuresti. Kahvilassa ystävänpäivä näkyi jälkkäripöydässä, missä kavereille (tai miksei itselleenkin) sai väsätä kermavaahdolla, marmeladilla ja vaahtokarkkeilla koristeltuja keksejä. Saa nähdä, näkyykö punaisia sydämiä enemmän ravintolassa, kun illalla suuntaamme Cindyn, Dorinen, Aneten, Emman ja Marian kanssa syömään.


Eilen illalla sain sydäntälämmittävän paketin, kun ihanan ystäväni Heidin kortti sekä karkit pääsivät perille. Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että hän pystyy ilahduttamaan vaikka olet 8000 kilometrin päässä. Onneksi näiden pastillien avulla pystyn hillitsemään pahinta karkkihimoa, täällä kun ei Fazerin Ässämixejä tunneta.


Tällä postauksella haluan myös muistaa rakkaitani maapallon toisella puolella. Mielestäni ystävänpäivä pitäisi olla joka päivä - joka päivä pitäisi viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, ketkä ovat sulle tärkeitä. Ja myös muistaa kertoa se heille.

Paljon rakkaita terveisiä kaikille!