ESU

ESU

torstai 30. tammikuuta 2014

Quiet. Peaceful. Safe.

Näillä sanoilla paikalliset kuvaavat Emporiaa ja ainakin täällä asutun parin viikon perusteella kuvaus osuu aika oikeaan. Emporia on siis n. 25 000 ihmisen kyläpahanen noin 170 kilometriä Kansas Citystä. Opiskelijoita Emporia State Universityssä eli kavereiden kesken ESU:ssa on noin 6000, joista vaihtareita on noin 107. Vaihtareita Emporiaan on eksynyt noin 19:sta eri maasta, Etelä-Korea selvästi eniten edustettuna. Suomalaisia ESU:sta löytyy yhteensä 12.

Vaihtareita ja tutorit (sekä pari muksua)
ESU on siinä mielessä jännä, että vaikka koulu ei opiskelijamäärän perusteella kovin suuri olekaan, se koostuu monesta eri luentorakennuksesta. Koska luentojen välillä on vain 10 minuutin tauko, joutuu luennolta toiselle juoksemisessa ottamaan pikaisia spurtteja.

Liiketoiminnan laitos ja asuntola

ESU:n päärakennus


Emporiassa on yksi pääkatu, Commercial Street, jonka varrelta löytyy lähes kaikki, mitä kaupungilla on tarjota. Vähän kauempaa löytyy vielä Walmart sekä paikallinen ostoskeskus, mutta lähikauppa, kuntosali sekä muu elintärkeä löytyy onneksi tältä lähikadulta.

Commercial Street



Parasta Emporiassa on ehdottomasti ihmiset. Niin kaupankassa kuin vierustoveri jumppatunnilla tulee käsi ojossa tervehtimään ja ihmettelemään aksenttia. Kaikilla tuntuu olevan aikaa hetken juttutuokiolle. Sen lisäksi, että ihmiset on hirveän kiinnostuneita Suomesta, kaikilla tuntuu olevan oma elämäntarina jaettavana. Täällä onkin tähän mennessä saanut kuulla jos minkälaisia erilaisia tarinoita ihmisten elämästä.
Ihanaa paikallista asutusta
Kansasissa on paljon uskonnollista porukkaa, minkä takia kirkkojakin löytyy joka kulmasta  
Harmillinen puoli on se, että täällä on kylmä. Pahimmillaan käydään -15 asteessa, kun taas parhaimmillaan on samanverran plussaa. Sää vaihtelee päivittäin ja on erittäin vaikeasti ennakoitavissa. Mutta onneksi täällä ei ole yhtään lunta (!) ja aurinko paistaa joka päivä kirkkaalta taivaalta. Aika samanalainen meininki kuin Suomen keväässä. Mutta kesää kohti mennään!
























lauantai 25. tammikuuta 2014

Kämppä olis kiva

Viime vuoden alkusyksystä sain kohdeyliopistolta ohjeita vaihdonaikaisen asunnon hakemiseen. Toimeliaana tyttönä ajattelin olla etunenässä hakemassa huonetta koulun asuntolasta, jotta asunto ei jäisi viimeisten viikkojen murheeksi. Loppujen lopuksi juuri viimeisen viikon päänvaivaksi se jäi.

Lähetin syyskuussa yliopiston asuntolaan hakemuksen ja käsittelyrahan (tämän on saanut jo huomata - Yhdysvalloissa hakeminen maksaa aina. Tämä ei takaa hakemuksen hyväksymistä, eikä rahaa saa ikinä takaisin. Nice). Lokakuussa lähetin ahdisteluviestin, kun asuntolasta ei ollut kuulunut mitään. Vastauksena tuli lyhyt ja ytimekäs "Olemme saaneet maksusi. Asunnot jaetaan joulukuun puolessa välissä". Kiva, kiitos tiedosta. Ei muuta kuin odottelemaan.

Odotin sitten kiltisti joulukuun puoleen väliin. Kun asuntolasta ei vielä joulukuun lopussakaan ollut kuulunut, meni hermo. Luulisi huonejaosta vastuussa olevallekin olevan helpompaa jakaa asunnot jo hyvissä ajoin, eikä paria viikkoa ennen muuttoa. Lähetin siinä sitten jo vihaista viestiä asuntolalle hakemukseni perumisesta, ja ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja yksityiseltä puolelta. Eräs yksi erityisen hyvä vaihtoehto löytyikin, nimittäin the Villas at Emporia, joka kuulosti uima- ja pore-altaineen sekä yksityisine huoneineen lähes lottovoitolta. Juuri ennen kuin nimet oli paperissa kävi ilmi, ettei huone olekaan kalustettu eikä siellä ole nettiä. Siinä sitten viikko ennen muuttoa oli jo raivonkyyneleet silmissä, kun en vieläkään tiennyt minne muuttaisin. Lopulta pidemmän korren asuntolan ja yksityisen asunnon hyvien ja huonojen puolien vertailussa veti asuntola. Enkä ole katunut kyllä hetkeäkään päätöstä asua kampuksella.

Asuntolan takapihalla voi pelata rantalentistä, jota pelataan pakkasellakin
Parasta campuksella asumisessa on se, että kaikki on lähellä. Koulurakennus on ikkunan alla ja ruokalaan kävelee kahdessa minuutissa. Dormi on myös erittäin lähellä Emporian pääkatua, missä on kaikki palvelut, joten esimerkiksi salilta tai kaupasta kävelee kotiin seitsemässä minuutissa.

Asuntolan ovelta näkee ruokalalle

Huoneen ikkunasta näkyy koulu
Kun paikalliset opiskelijat sekä loputkin vaihtarit palasivat tällä viikolla kouluun muuttui ilmapiiri dormissa pelottavan tyhjästä mukavan rennoksi. Dormissa asumisen parhaana puolena on sijainnin lisäksi ihmiset. Jenkkeihin tutustuu dormissa helposti, kaikki moikkailee toisilleen ja ihmiset tulevat juttelemaan, jos vietät aikaa loungessa. Hauska tapa on myös se, että kaikki pitävät oviaan auki aina kun ovat huoneessaan, jotta muut voivat tulla piipahtamaan.

Onneksi kampuksella ei ole metallinpaljastimia. Ovessa oleva lappu on ainoa, mikä kieltää aseet. Sisään dormiin pääsee avainkorttia vinguttamalla.
Asun dormissa kahden hengen huoneessa. Onneksi huonekaverini (saman nimen lisäksi) on todella mukava. Pidättelin ensimmäisen viikon hengitystä jännittäessäni minkälaisen ihmisen kanssa joudun jakamaan huoneen. Oli ihana huokaista helpotuksesta, kun tapasin kämppikseni Annan ensimmäistä kertaa.

Tässä kuvia Morse Hallista eli yhdestä koulun asuntolasta:

Dormin lounge
Emporiassa opiskelee paljon vaihtareita, joista suurin osa on Etelä-Koreasta

Nälkä ei tosiaan pääse yllättämään, sillä ruokaa tarjoillaan kahvilassa kellon ympäri

Annojen huone
Dormin käytävällä on jopa elämää nykyisin... ei tosin tässä kuvassa
Käytävätaidetta

Ryhmähengen nostatusta on joka puolella
Nyt kun dormiin on ehtinyt tottua on seuraavana vuorossa tottuminen taas luennoilla käymiseen. Ensimmäisestä kouluviikosta on nyt selvitty ja toistaiseksi vaikuttaa tulevan mukava kevät, ainakin koulun osalta. Eilen käytiin tyttöjen kanssa vuokraamassa auto viikonlopuksi. Tänään road tripin suuntana on Kansas City!


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Money money money

Ensimmäinen takaisku vaihtoon tuli, kun saatiin maksettavaksi neljän kuukauden asuminen ja ruoka kerralla. 4000$ lasku, viikon maksuaika sekä hullut lisäkustannukset käteis- tai korttimaksusta sai pipon kiristymään hitusen. Lyhyen maksuajan lisäksi tilisiirto on tehty täällä lähes mahdottomaksi, mikä aiheuttaa tilisiirtoihin tottuneelle harmaita hiuksia. Kaiken lisäksi orientaatioviikosta joutuu pulittamaan reilu 800 dollaria, mikä tuli vaihtareille täytenä yllätyksenä. 800$ tuntuu aika kermaiselta hinnalta, sillä orientaatio oli vaihtareille pakollinen.

Rahaa saa myös palamaan koulukirjoihin ihan kiitettävästi. Täällä kirjat pitää hommata jo heti kurssin alussa, sillä niitä käytetaan koko kurssin ajan (tai ainakin näin meille kerrottiin). Arvatkaapa, paljonko maksoi yhden kirjan lainaaminen?


122$. Kyllä, lainaaminen siis, eli kirja tulee palauttaa heti tentin jälkeen tai saa vielä maksettavakseen jonkun pienen kivan lisämaksun. Opiskelijat saattavat joutua käyttämään satoja tai jopa tuhansia dollareita koulukirjoihin. Tämmöiset yllärikulut saa kyllä arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää ja sen helppoutta. Sen kun marssit koulun kirjastoon ja lainaat ilmaiseksi kaikki kurssikirjat! Onneksi muilla vaihtareilla on aika paljon samoja kursseja, joten ollaan sovittu, että ostetaan kurssikirjat yhteisesti. Kirjalle ei tule silloin niin kullassa pyöriteltyä hintaa, mutta toisaalta tenttiviikon lähestyessä kirjaa tuskin paljon näkee.
Koulun kirja- ja krääsäkauppa
Kirjakaupasta pystyy ostamaan vaikka minkälaista krääsää koulun logolla varustettuna
Muutenkin lukukausimaksut ovat täällä käsittämättömiä. Tutkintoaan täällä tekevä vaihtarikaverini pulittaa vuodessa 28 000 dollaria pelkästä koulusta. Ja tämä on Emporian yliopisto Kansasissa, ei mikään maailman halutuin yliopisto siis. En edes halua miettiä, mitä huippuyliopistot maksavat. Jälleen kerran kohoaa arvostus Suomen "ilmaista" koulujärjestelmää kohtaan.

Onneksi Turun yliopisto maksaa opiskeluni täällä, minkä lisäksi sain vielä mukavan apurahan lentokulujen kattamiseksi. Omasta kukkarosta täytyy siis pulittaa vain asuminen, ruoka sekä muut menot. Eläminen on täällä onneksi suhteellisen edullista, sillä ruoka ei maksa paljoa, auton vuokraaminen on naurettavan halpaa ja helppoa, eikä lähikuntosalistakaan tarvitse maksaa kuukaudessa montaa kymppiä.

Onneksi rahaa riitää myös herkutteluun




Jotta tästä postauksesta ei jäisi valituksen maku suuhun, loppuhuipennuksena jaan teille mielestäni parhaan TV-mainoksen ikinä:

Automainos. Katsojan aliarvioimista parhaimmillaan.

Miten tyhmänä mainostajat pitää ihmisiä? Itse sain tästä ainakin päivän naurut.

Terkkuja!

Ps. lisää kuvia löytyy täältä!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Getting to know ESU

Ensimmäinen viikko Emporiassa takana. Vaikka sää on ollut vain pari astetta plussan puolella aurinko on paistanut joka päivä, minkä takia ulos on tarjennut lähteä tutkimaan ympäristöä. Lunta täällä ei ole muualla kuin alla olevassa kuvassa, amen to that!

Kampusta
Toisaalta en voi uskoa, että vihdoin olen täällä, mutta toisaalta en voi myöskään uskoa, että olen ollut täällä vasta viikon. Ensimmäinen viikko on kulunut älyttömän nopeasti, mutta mukavasti orientaation parissa. Aamut ovat alkaneet seitsemältä aamupalalla, minkä jalkeen on ollut visainfoa, järjestöjen esittäytymistä, kampuskierrosta, kurssien valitsemista, suuret Welcome Dinner -partyt sekä muuta tutorien ja koulun järkkäämää ohjelmaa. Kaikki on sujunut täällä aika mallikkaasti, mitä nyt asuntolan nettiin ei saanut aluksi yhteyttä (mikä korjattiin kuitenkin heti seuraavana päivänä).
Orientaatioviikon ohjelma
IT-ongelmapaja. Muillakin oli ongelmia netin kanssa

Community fair - järjestöt esittäytyivät

Vaihtareita maailman joka kolkasta. Venäjän, Pakistanin ja Suomen edustus Welcome Dinner -juhlissa.

Japanilaista talenttia vaihtareille tarkoitetussa Welcome Dinner -juhlassa
Orientaatioviikko huipentui tutorien järjestämään reissuun Kansas Cityyn. Koska Emporiasta kestää kaksi tuntia ajaa Kansas Cityyn ei perillä jäänyt paljoakaan ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi. Päiväreissu kului ostoskeskuksessa shoppailemalla, syömällä hyvin ja paljon sekä lopuksi vielä international marketilla, joka tuntui olevan aasialaisille vaihtareille kuin paratiisi - eurooppalaiset vaihtarit pakenivat Starbucksiin odottamaan bussin lähtöä takaisin Emporiaan. Illalla järjestetyt vaihtaribileet, jonne ujot aasialaisetkin uskaltautuivat saivat Emporian tuntumaan vielä enemmän kodilta.
Ihana tanskalaisvahvistuksemme Cindy Kansas Cityssa
International market - aasialaisten taivas. Nauratti, kun aasialaiset tuli tuolta ulos ihan pähkinöissä suurien jätesäkkien kanssa


Kansas Cityn maisemia

Ensimmäinen kiinalainen onnenkeksini!

Kurssivalinnat tehtiin alkuviikosta opon kanssa ja näillä näkymin on tulossa mukavan rento kevät. Kurssivalinnoista sen verran, etta täällä on jos minkälaista kurssia tarjolla, aina teatteritaiteesta liikuntaan ja kieliopinnoista astrologiaan. Melkein kaikilla kursseilla on kuitenkin vaatimuksia, joita vaihtarit eivät täytä. Tämä rajaa mahdollisia valittavia kursseja, minkä takia johtamisen pääainelukijana pystyin valitsemaan loppujen lopuksi vain yhden johtamisen kurssin. Opintotunteja tulee kuitenkin kertyä yhteensa 12, jonka saa onneksi nopeasti täytettya tennis, pilates ja laulukursseilla (joista kyllä saa opintopisteitä täällä, mutta joita tuskin saa hyväksiluettua Suomessa). Tällä hetkellä lukkarissani on johtamisen, tietotekniikan ja englannin kurssi, minkä lisäksi päiviä piristää pilates-, tennis- ja stressinhallintakurssit. Yleensä kurssit järjestetään joko maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina tai sitten tiistaina ja torstaina. Onnistuin sovittamaan kaikki kurssit tiistaille ja torstaille, mikä mahdollistaa hengähdystauon keskellä viikkoa sekä mukavan pitkät viikonloput.

Näiden ihanien leidien (vas: Dorine, Cindy, Viivi ja Anette) kanssa onkin jo suunnitteilla pitkiä viikonloppuretkiä




 Huomenna täällä on pyhäpäivä, nimittäin Martin Luther Kingin päivä. Suunnitelmissa on käyttää se hyödyksi tutustumalla Dorinen avulla ranskalaisen keittiön saloihin (toisin sanoen nutella-crepsejä, nam!). Pyhapäivän takia luennot alkavat vasta keskiviikkona, mutta onnistuneiden kurssivalintojeni takia joudun koulunpenkille vasta torstaina. Siihen asti ehtii vielä hengähtää ja vaan nauttia tästä uutudenjännityksestä.

Terkkuja!

torstai 16. tammikuuta 2014

Epic fail called Orlando


Ennen Kansasin vaihtoa olimme ajatelleet L:n kanssa nauttia auringosta kahden viikon ajan Tampassa, Floridassa. Lomaa suunnitellessa ajatuksena oli viettää suurin osa ajasta aurinkoa palvoen, joko rannalla tai uima-altaalla. Loppujen lopuksi kahden viikon lomaan mahtui vain kaksi aurinkoista päivää. Meillä kävi erittäin huono tuuri säiden suhteen, sillä koko Amerikkaa koetteli kaksi kovaa myrskyä, minkä takia säät oli ennätyksellisen kylmät koko maassa. Aurinkoisten säiden puuttuessa meidän piti kehitellä uusia suunnitelmia ja muuta puuhaa päivien kuluksi. Suurin osa päivistä saatiinkin kulumaan mukavasti syömällä, shoppailemalla ja lököilemällä hotellin porealtaassa. Myös Tampa Bay Lightningien lätkäpeli sekä käynti Florida Aquariumissa toivat kivaa piristystä arkeen.

Hotellista löytyi onneksi 100F-lämmin poreallas, jonne tarkeni mennä kylmemmälläkin ilmalla
Florida Aquarium - haiden sekaan pääsee sukeltelemaan, jos haluaa ja uskaltaa

Vaikkei kotijoukkue voittanutkaan, oli tunnelma silti mahtava. Katsojia oli paikalla reilut 20 000. Kyllä jenkit vaan hallitsee sen eläytymisen!
Koska Tampassa ei ole oikeastaan paljoakaan tekemistä päätettiin L:n kanssa lähteä parin päivän tripille Orlandoon. Kolmen päivän reissuun mahtui erittäin monta eeppistä epäonnistumista, joista ensimmäinen alkoi kuljetusvälinettä valittaessa. Orlando on reilun tunnin ajomatkan päässä Tampasta, mutta koska luulimme, ettei alle 25-vuotias saa vuokrata autoa (ensimmäinen failure) jouduimme etsimään jonkinnäköisen julkisen kulkuvälineen päästäksemme perille. Kulkuvälineeksi valikoitui Florida Express Bus (toinen failure), joka osoittautui kaikin puolin yhdeksi huonoimmista ikinä kokemistani kuljetusyhtiöistä. Ainoa hyvä asia kyydissä oli se, että pääsimme perille. Menomatkalla kuljettaja oli töykeä ja  pälätti espanjaa korvanappiin koko matkan. Takaisintulomatkalla odotimme kyydin saapumista 1,5 tuntia motellin edessä, koska "tarkkaa noutamisaikaa ei voida sanoa". Kun yritin soittaa toimiston numeroon, sieltä ei vastattu. Harvoin palaa pinna, mutta siinä vaiheessa meinasin repiä pelihousuni. Joten, kokemusta viisaampana osaan neuvoa: vuokratkaa auto.

Kolmen päivän miniloma oli tarkoitus kuluttaa Universal Studiosilla. Universal Studios koostuu kahdesta huvipuistosta: elokuvapuolesta sekä huvipuistopuolesta eli Adventure Islandista.
Universal Studiosiin kannattaa varata mukaan hyvien kenkien lisäksi paljon kärvivällisyyttä, sillä parhaimmillaan jonot yhteen laitteeseen kestävät kolme tuntia. Vaikka laitteet ovatkin älyttömän hyviä ja viihdyttäviä, kahden ja puolen tunnin kohdalla vakuuteltiin L:n kanssa toisillemme, ettemme enää ikinä tuhlaa aikaa jonossa seisomiseen.
Island of Adventure ja Universal Studios

Elokuville oli omistettu huvipuistosta omat alueet, josta löytyi elokuvan teemaan sopivia laitteita
The wizarding world of Harry Potter

Butterbeer, mm!
Tylypahka. Linnan sisältä löytyi muuten koko huvipuiston paras laite! Kahden tunnin jonotus kannatti.





Welcome to Springfield: täältä löytyy Moe's, Krusty Burger sekä Lardlad donuts!


Älyttömän kylmä - jonotapa siinä kolme tuntia ulkona!
Maailman suurin Hard Rock Cafe, jossa ruoka ei kyllä ollut sen parempaa kuin muuallakaan


Universal Studios on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Vaikkei muuten välttämättä huvipuistolaitteista tykkäisikään, laitteet on tehty niin todentuntuisiksi, että niissä viihtyy paatuneinkin laitteissakävijä.

Universal studiosin lisäksi Orlandosta löytyy suuria outlet-kyliä, joissa kannattaa ehdottomasti käydä tekemässä löytöjä. Kolmen päivän reissuun saimme mahdutettua puolikkaan shoppailupäivän. Orlando premium outlet-kylästä löytyy yli sata eri liikettä, joissa parhaimmillaan oli -70% alennukset. Näillä nurkilla olisi voinut shoppailla pidempäänkin!
























Suurin ero Tampan ja Orlandon välillä on ihmiset. Tampassa turisteja ei ollut juuri nimeksikään, kun taas Orlandossa tuntui olevan enemmän turisteja kuin paikallisia. Tampassa ihmiset olivat ystävällisiä ja rentoja, kun taas Orlandossa ihmiset ryntäilivät ympäriinsä ja kaikille tuntui olevan kiire jonnekin (niin kuin varmaan meilläkin). Ymmärtäähän sen kaupunkikohteessa, että kiirehän siinä tulee, kun on paljon tehtävää ja nähtävää. Kaikin puolin Orlando on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka, mutta kolmen päivän edes-takas-ryntäilemisen jälkeen paluu Tampan rentoon ilmapiiriin oli enemmän kuin tervetullutta.